Translate

torstai 4. joulukuuta 2014

Meri näytti mahtinsa

Eilen iltapäivällä rupesi tuulemaan kovasti. Jotakin räiski ikkunoihin hämärissä, vettä tai räntää. Iltayöstä selkeni, komea kuutamo valaisi myrsky-yötä. Peltikatolla tuntuivat luurangot juoksevan ja tuulikello soitteli kuin hengenhädässä.

Aamu valkeni selkeänä. Menin rantaan. Missä jäät? Aurinko loisteli avoveden yllä, vaikka eilen näkyi silmänkantamattomiin jäätä.
Meri näyttikin mahtinsa, vapautti vielä vetensä talven kahleista. Vielä pääsi voitolle
Yön aikana merivesi kävi 50-60 senttia "plussalla". Laineikko kantoi jäät rantaan, vatkasi edestakaisin, pienenteli ja muserteli.
Kaunista on auringon kilo jään pinnasta. Lapsena se taisi olla ensimmäinen kauneuselämykseni. Kotilahdella "nostettiin jäitä" talvella. Niitä käytettiin maidon jäähdyttämiseen karjatiloilla. Jäitten säilömisessä on oma tekniikkansa. (Ei se ole tuntematonta nykyisinkään, sillä hiihtokeskukset saattavat säilöä lunta yli kesän.)
Jäitten nosto oli vaikeaa ja vaarallistakin työtä, avannossa sahattiin jäästä palasia ja nostettiin ylös vedestä avannon viereen odottamaan kuljetusta säilöntäpaikkaansa. Lasten ei saanut olla lähimaillakaan, avannon reuna oli iljanteinen ja hyvin liukas.Jään sahaajat ja nostajat kastuivat kovasti hankalassa punnerruksessaan.
Tuvan ikkunoista katselin jääpalasia lahdella. Talviaurinko paistoi ja kimalsi kaikissa sateenkaaren väreissä niitten särmissä. Muistan, että vertailin mielessäni, onko mitään kauniimpaa. Eikö taivaan sinikään? Vaikka kirkkaimmat taivaan sinet sataisivat lohkareina maaha ja saisin sellaisen käämmenelleni, olisiko sekään yhtä kaunista? Kaikkea sitä lapsen mieleen tuleekin!

Nämä merenrantajäät ovat aallokon pieksämiä, rantahietikon tahraamia, edestakaisin vellottuja.


Mutta aamuyöllä tuuli tyyntyi. Vesi rupesi laskemaan, virta kävi etelään. Jäät jäivät rannalle. Kiville.

Meri työnsi jäät maalle, paistattelevat talviauringossa.

Yhdellä tutulla oli rantahuvila meren rannalla. Hän kertoi rakennelleensa monenlaista laituria ja oleskeluterassia rannalle. Eivät kestäneet. "Kaikki se työntää pois, meri", valitti tuttu.

4 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! On jäillä valtava voima. Meilläkin mökin järven jäät ovat lähteneet laituria viemään ulapalle. Meren jäät vielä mahtavammat, luulisin.

    VastaaPoista
  2. Sukulaistalossa "jäävuori" hohkasi kesällä kylmyyttä paksun sahanpurukerroksen läpi. Omat maidot jäähdytettiin kaivossa. Matalampi hevoskaivo oli kätevä ja puolivälissä maitolaiturille.

    VastaaPoista
  3. Juu! Tosiaan, sahanpuru taisikin olla se säilöntäaine.

    VastaaPoista