Päivä menee nopeasti. Vähän saan aikaan päivän kuluessa.
Pitkään istuttiin aamukahvilla ja tarkkailtiin vikkelää kärppää ladon portailla. Sillä näytti olevan kova kiire, niin lujaa meni, ettei kuvaan saatu kunnolla osumaan.
Postilaatikolla käydessä katselin tikkaa. Kiire oli silläkin. Taisi pää olla sellaisessa tärinässä, ettei minun askeleitani kuullut, eikä kameran surinaa.
Puolilta päivin lähdettiin kylälle postiin. Kameraa pidin valmiudessa; jos sillä tietyllä suoralla näkyisi hirviä. Mutta eivätpä olleet vakiopaikoillaan.
Sen sijaan kuoveja ja muita lintuja oli pelloilla paljon, suojaväri kätkee ne kylläkin melko hyvin.
Kyläkeskuksessa ihailin hetken taidetta. En pysty luokittelemaan tyylisuuntaa.
Hailuoto ei ole pelkkää jäkäläharjannetta. Täällä on myös laajoja peltoaukeamia. Keväällä aikaisin päästään toukotöihin, sillä hietikkoiset maat kuivuvat nopeasti. Hailuodossa on isoja karjatiloja, robottinavetoineen.
Illalla käveltiin rannalla.
Ilma oli kirkas; näkyvyys noin 50 km! Rautaruukin terästehtaan savut näkyivät etelässä. Raaheen matkaa suoraan kertyy tuo puolensataa kilometriä. Harvoin näkyvät, ehkä ilta-aurinko valaisi ja teki näkyviksi.
Lintupariskunta nousi maihin, jäljistä päätellen.
Valitettavasti kuvissa ei kuulu äänet, kurkien ja joutsenten huudot, mustarastaan kirskuna rantamännikössä. Ja tietenkin lukuisten vesilintujen äänet. Se kaikenlainen kalkatus ja honotus.
On suuri sun rantas autius. Laskevan auringon punaa.
Kuu tuli esiin, haaleana, mutta yötä kohden kirkastuvana. Huuhkaja aloitti umpimielisen hymähtelynsä; soidinta tässä yrittelen.
Illalla huomattiin nettikamerasta, että Hailuodon kalasääksen pesälle oli saapunut asukas, juuri auringonlaskun aikaan. Kuva on otettu tietokoneen näytöltä, siksi niin oudonvärinen. Parempia kuvia voi katsella osoitteesta http://saaksi.fi
Niin laski aurinko, sen laskua mereen ei voi enää kuvata tältä rannalta. Kevät etenee ja päivät jatkuvat; aurinko onkin siirtänyt laskupaikkansa saaren taakse, metsän suojaan.