Translate

maanantai 18. joulukuuta 2017

Heinillä härkien kaukalon



Entre le boeuf et l'ane gris
Between the Ox and the Grey Donkey

Lienee maailman tunnetuimpia joululauluja, alkujaan ranskalainen. (Tosin minun koneeni näppäimistöstä ei löytynyt kaikkia oikeita ranskankielen kirjasimia...)

Jouluseimi koristaa monen kodin joulustailausta. Myös kirkoissa ja julkisissa tiloissa on rakenneltuja seimiasetelmia.

 Varsinkin katolisissa maissa näkee suuria seimirakennelmia. Tämä kuva on muistaakseni Espanjasta, jostain kirkosta, kuvattu ennen digiaikaa, skannaus taisi hävittää pieniä yksityiskohtia.



Meilläkin on pikkuruinen jouluseimi takan päällä, ympäri vuoden. Joskus asettelen siihen edustalle haikeudella vanhoja muovieläimiä, lampaita ja muuta karjaa. Jonkun verran on vielä entisiä leluja kaappien laatikoissa, vaikka kuopuskin täytti jo 30!

 Vuosi sitten hailuotolainen Eila Seinijoki miehensä Aaron avustuksella oli rakentanut ihastuttavan seimen Hailuodon kirkkoon. Pyhä perhe, itämaan tietäjät, paimenet, enkelit, eläimet ja valaistus. Ihanasti aseteltuna! Joulutähti loistaa seimen yllä.

Kolme kuningasta lahjoineen! Caspar, Melchior ja Balthasar. Valkopukuinen jouluenkeli.

Joosef ja Maria. Lammas tarkastelee vastasyntynyttä.

Eila Seinijoki oli neulonut jouluseimen asukkaiden puvut. Laatikon oikeassa reunassa näkyy valaistuksen virtalähde.

" Oi joulun tähti pieni, sä kirkkain tähtönen..."

Koulujen joulujuhlissa on perinteisesti joulukuvaelma; Maria, Joosef, Jeesusvauva, paimenet ja enkelit. Rooleihin on tunkua alaluokilla, vanhemmat koululaiset eivät ainakaan Marian ja Joosefin osiin mielellään rupea. Enkeleiksi haluavat kaikki tytöt, pienimmät statisteiksi eturiviin. Pojat muodostavat paimenten joukon; puvusteet löytyy helposti; saunatakki, pyyhe ja jääkiekkomaila.

Gloria, gloria!
Jouluenkelit "esiintyvät" eri variaatioina, monin muodoin. Meillä kotonakin on muutama.




"Minä ilmoitan teille suuren ilon.."

 Kas yöllä paimenille...


Taivaallista sotajoukkoa tämäkin, vähän höpsönnäköinen enkeli, joka koristaa kotini ikkunaa. Ei pelottava.

Gloria in exelsis Deo!


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukortin suunnittelua


On joulukortin teon aika. Monesti on päätetty, ettei 'tänä vuonna' joulukorttia tehdä itse. Kuitenkin se marraskuun lopulla tuntuu, että pitäisi...

Viime vuonna oli päähenkilönä itse joulupukki, tuossa nuottatuvan takkatulen ääressä kirjoitteli nimiä lahjapaketteihin.


Tänä jouluna otettiin 'päähenkilöksi' harmaa lato pihan reunalla.


Siinä on seinustalla kaikenlaista rompetta, pölkkyä ja tolppaa, lahopökkelöitä ja tuppeensahattua losoa. Mistä lie kesän mittaan siihen tuotu ajatuksella; pistänpähän tuohon nyt aluksi. Myös ikäloppujen airojen säilytyspaikka näyttää olevan ladon edusta; sateensuojassa nekin räystään alla.
-Pois pitää tavaraa viedä, ei joulukorttiin sovi kaikenlainen 'pärty', niinkuin isäntä tapaa aarteitaan nimitellä. Tai mikäpä siinä, olkoot paikallaan!


Lahopökkelöissä on kyllä mielenkiintoisia koloja; voisiko johonkin vaikka tuikkuja laittaa? Kuinkahan syvä onkalo onkaan, tutkin. Taitaisi upota kynttiläkin näkymättömiin.


Jossakin oksantyvessä tuikku kyllä pysyisi, mutta sammuisiko tuulessa?


Lyhdyissä tuli ei sammu, niitä pitäisi viritellä edustalle paljon. Joulukortissa on pakko olla VALOA.
Ladon vieressä on kuusia. Mietin, voisiko pienen kuusen koristella joulukuuseksi?
Toinen juttu on se, mihin aikaan lopullinen joulukorttikuva on otettava. Ei valoisan aikaan, mutta ei täyspimeälläkään. Salamaa ei voi käyttää, hämyä toivotaan... Vaatii suunnittelua ja kokeilua.

Laittelin koristeita tähän tonttuoveen.


Vuosia sitten tehty kranssi, joko haavan tai aronian lehtiä. Pieniä kukkavihkoja värkkäilin kuusen oksista, käpyineen.(siitä pihakuusesta, jonka kaatoa täällä aiemmin esittelin)

Suomi 100-teemaan sidoin yhden isomman kimpun sinivalkoisilla nauhoilla.

Sydämeeni joulun teen...

Ennen kuin rupesin kasaamaan tavaraa kynnykselle, raahasin nuottatuvasta linnnunpönttöjä korokkeiksi lyhdyille, tuikuille ym.

Joulukuusi kuuluu joulukorttiin! Muutama lahjapakettikin odottelee paikkaansa.
Oven päälle naulattiin pellinpalasta hylly; sinne suunnittelin laittaa 10 tuikkua lasipurkkeihin, purkki jokaista Suomen itsenäisyyden 10-vuotiskautta kohden. Vanhat lyhdyt rekvisiittana. Valopetroolia puuttui!

Pukki, tonttu ja Petteri Punakuono; itseoikeutettuja joulukortin miljöössä. Mistä saisivat saaviin puuroa?

Kaikenlaista rompetta.

Laitetaankos pesä myös pikkulinnuille!


Itsenäisyyskynttilä. Mehukannuun sinivalkoinen kynttilä. Piti laittaa jatkoksi vanhan öljylyhdyn suojuslasi, ettei kynttilän tuli sammu tuulessa.

Sitten sitä VALOA lisää.


Rupesin kuskaamaan tuikkuja ja kynttilöitä asetelmaan; eteisessä sytytin ja vadilla vein. Kaikki löytyneet pienet lasipurkit, lyhdyt ja kipot käyttöön!

Kun on kamerat sitä mitä on ja kuvaajat samaa amatööritasoa, piti paljon kokeilla, milloin tulisi parhaat kuvat, paljonko pitää/saa hämärtyä. Kokeilemaan ja kuvia ottamaan, sittenpähän valitsee sen mikä siedettävimmältä näyttää!

No, eipä näytä vielä miltään, lisää hämäryyttä!


Lähikuvassa valoa on, mutt kun tuli otetuksi aiheeksi koko lato ja erityisesti ovi, niin ei auta. Lisää kuvia on otettava, jospa joku onnistuisi.


Suomi 100. Jo vähän valaisee.


Liian valoisa tämäkin.

Joko on liian pimeää!


Liian pimeää. Pitää valita joku valoisammalla otettu! Kun paperille kopioidaan, näyttää vielä mustemmalta kuin ruudulla. (nimimerkki 'kokemusta on')

Suomi 100-purkit loistaa kyllä pimeässä hienosti, mutta...


Lopulta valittiin tämä. Ei ihan koko lato näy, mutta lahopökkelöt, kärrynpyörät, heinäseipäät, airot ja tuppeensahatut antaa mukavan kontrastin muulle tavaralle.
Varmaan parempi jos olisi  tyytynyt pelkkään oveen, lähikuvassa tavarat näkyisivät tarkemmin...
Mutta niinhän se on, että mielessään näkee valmiin tuloksen, mutta tekniikka ei pysty toteuttamaan!

Hyvää joulun aikaa!


tiistai 28. marraskuuta 2017

Marraskuu



"Ihana valkeus kattaa
kaikki rakkaat täällä.

Mökin haltijamännyn,
meren,
ja rannan ruosteenruskeat korret
ja kaislat.

Sataa lunta hiljalleen.
Peittyy kesän ja syksyn jäljet
rannan hiekassa.

On vain valkeus ja hiljaisuus."

Näin runoili hailuotolainen Helvi Juola kirjassaan 'Runoja ja Tarinoita Santoselle'.

Nyt on juuri tuollainen aika. Synkkä syyshämäryys valaistuu ja ranta hiljenee.


Meri taistelee vielä talvea vastaan. Rannat jäätyvät, mutta aallokko särkee jäät ja työntää rannalle.

Tämä kuva ei ole "oikean värinen"; kuvan paranteluohjelma tuo siihen liikaa tummuutta.


Oikeasti meren rannalla on pilvisenä marraskuun päivänä tällaista; harmaata, sumuista, kosteaa, hämärää. Ei kuulu aaltojen pauhua, vain tuulen viuhuna. Korpit etsivät ruokaa jääkasoista; kaloja?



Rannalla on hiljaista. Avovettä on, mutta aallokko ei pääse rantaan pauhaamaan.

 Merivesi on tuonut rannalle katsomopenkin; sielläpä istuu ja mietiskelee!