Kesäkuu oli kuuma ja kuiva. Kovasti saatiin taistella kasvien kastelun kanssa; etenkin pienet kuusentaimet kamppailivat helteessä henkensä edestä. Kesäkuun 18. satoi jonkun verran, saatiin kerätyksi kasteluvesiä noin 300 litraa. Muutaman kerran pumpattiin pihakaivo tyhjäksi. Vesijohtovettä ei kasteluun käytetty...
Varattiin astioita rännien viereen odottamaan sadetta. Tarkkailtiin monien sääasemien ennustuksia, keskenään ristiriitaisia. Katseltiin taivaalle; missä pilvet!
Mikähän yö se oli kun vihdoin rupesi satamaan, muistelen, että heinäkuun 3. päivä. Sen jälkeen sadetta on tullut joka päivä. Vettä rupesi kertymään. Moneen päivään ei ole tarvinnut kasveja kastella. Sen sijaan piti poistaa kaikki alusastiat ruukkukasveilta, etteivät tukehdu veteen.
Malvan terälehdet sadepisaroissa, saavillinen vielä varalla...!
Mahtaako päivänkakkaran kukka "tykätä huonoa" sateen piiskauksesta?
Sade on tasapuolinen; se kastelee kukat, hyötykasvit, luonnonpöheiköt, kaiken erottelematta. Miten se kirjoittikaan Biblia:"Antaa sateen niin hyville kuin pahoillekin". Kasvien jakaminen hyviin ja pahoihin; rikkaruohoihin ja ihmisen istuttamiin, se on keksitty jaottelu. Ihmisen ymmärtämätöntä ajattelua.
'Rikkaruohot' liljan vieressä saavat myös kastelua sateessa. Kaunis on tuo hiirenvirna, enpä kitke sitä pois. Kunhan keltainen lilja avautuu, sininen sopii siihen rinnalle.
Kimalainen! Kiitos kimalaisista, niitä on tänä kesänä. Vadelmapuskat humisevat kimalais-musiikkia, edes pieni sade ei näitä urheita pölyttäjiä haittaa.
Kimalainen on kiireinen pörriäinen, ei tahdo ehtiä kuvata. Tämäkin riensi kukasta kukkaan tihkusateessa. Lyhyt on kimalaisen kesä, riennettävä on!
Silti vesilätäköitä ei torpan ympärillä näy. Maaperä oli hyvin kuivaa, sitäpaitsi hietikkoinen piha imaisee sadeveden äkkiä. Hiekkaahan tämä Hailuoto on! - Ja parhainta kesäaikaa vietetään.