Ajelua meren jäällä

Hailuodon jäätie avattiin tammikuun puolen välin jälkeen. Perjantaina 22.tammikuuta lähdimme ylittämään merenlahtea mantereelle. Lautalla matka on 6,8km, mutta jäätie on pitempi. Nimittäin jäälle mennään pengertien tyvestä polemmilla puolin. Lautta sensijaan lähtee pengertien kärjestä. Ehkä kilometrin verran kertyy lisämatkaa.

Talven mittaan jäälle menoreittiä voidaan siirtääkin eri paikkaan. Esimerkiksi keväällä rantavesakosta lumi sulaa aikaisin ja tie menee huonoksi. Myös varsinainen jäätie voidaan vaihtaa eri kohtaan; jos jäälle nousee vettä, tulee railoja tms. Hailuotolainen yritys, Touhu-Palvelut, valvoo, huoltaa ja kunnostaa jäätietä vuosien kokemuksella ja ammattitaidolla.

Hailuodon Huikun rannasta lähdettäessä tien aukko on pitänyt raivata jääröykkiöistä; tapaninpäivänä meri viimeisen kerran sylki jäänsä maalle. Jäälle meno onkin sen vuoksi kuoppainen.

Meren keskivaiheilla meno on tasaisempaa. Oulunsalon puoli rannalla tien "tekijät" ovat puskeneet kovasti ja höylänneet jään pintaa. Lahti oli täynnä ahtautuneita lohkareita, jotka jäätyivät aloilleen. Melkoisesti loppumatkasta on "nimismiehen kiharaa", vai miksikä tuota sanoisi. Hyvin pääsee menemään!

Autolautan kyydissä matka-aika on noin 25 minuuttia. Jäätietä pääsee huomattavasti nopeampaa, vaikka jäällä on 50km:n nopeusrajoitus. Ei saa ohittaa eikä pysähtyä. Autojen etäisyys jonossa taisi olla 50m, ihan peräkkäin ei saa ajaa.

Vastaan tuleva liikenne ei ole ihan vieressä, sen reitti on vedetty melko etäälle.
Ja autolautta ajaa omassa uomassaan.

Otin useitakin videonpätkiä merimatkalla. Arvasin, että kun lataan youtubeen, että tulee tietty huomautus. "Videosi näyttää tärisevän, vakautetaanko?" Eipä sitä tärisemättömäksi saanut.
Eikä näkyvyyskään ollut mitenkään hyvä.

Taitetaan talven selkää

Jokohan tuo paukahti poikki, talven selkä. Pauke ainakin kuuluu; pakkanen.
Vanhan kansan tiedon mukaan Paavali on puoli talvea, eli 25. tammikuuta ollaan nautittu/kärsitty talvesta puolet.

Päivä on jo jatkunut, Hailuodossa valoisa aika lisääntynyt noin puolitoista tuntia. Lyhimmät päivät täällä olivat noin 3 ja puoli tuntia, nyt jo yli 5 tuntia.

Näihin aikoihin ihmissilmä hakee valoa maisemasta.

Luonnossa kulkija etsii valoa kuusen huurteisista neulasista ja lumisista koivunoksista.

Keskitalven punertava tai kalpea hehku valaisee ihmisen ja eläimen polkuja.

Jäätynyttä on. Heti joulun jälkeen alkoivat pakkaset, ja yhä näyttää kiristyvän. Huurteessa kaikki, vaikka lunta on vähän.

Kesän muistoja näkyy vain vähän. Joutsenen sulkia tuli mereltä jo syksyllä korkean veden tuomana. Pitkän syksyn ne lepattivat tuulessa matalassa vesakossa; kesä liputti jäähyväisiään. Talven tullen sulat ja pehmeät untuvahöyhenet huurtuivat ja kohmettuivat. Lakkasivat lennostaan.

Kun auringon säteet yltävät korkeammalle, ihminen herää kuin mennikäinen luolassaan. Näen valoa!

Hämärän samentamilla talvisilmillään ihminen tihrustaa salusiinin raosta. Saattaapa jopa avata verhot; katso tänne, aurinko!

Jos uskaltautuu ulos, siellä sen näkee. Aurinko yltää jo koivuvanhuksen lohkeilevaan tyveen.

Ja tie etelään! Sieltä tulee se. Kesä.

Mutta monta puuta on vielä heitettävä uuniin, ennenkuin on kesä. Puolikuu. Tammikuu puolessa.

Merivesi alhaalla

Perämeren vesi on nyt alimmalla tasolla lähes sataan vuoteen. Tammikuussa 1929 vesi pakeni noin 130cm alle "nollatason". Nyt ei olla ihan niin matalissa lukemissa, mutta noin metrissä tällä hetkellä. Tämän illan aikana veden arvellaan vielä laskevan.
Kova pohjoistuuli ajaa vesiä etelään.
Meriveden korkeudesta on tilastoja vuodesta 1922 alkaen. Korkein vesi on mitattu Kemissä syksyllä 1982, +201cm, Oulussa tammikuussa 1984, +183cm. Matalimmalla meri on ollut Oulussa tammikuussa 1929, -131cm, ja Kemissä marraskuussa 1923, -125cm.

Tapaninpäivänä merivesi oli korkealla, noin +140cm. Myrsky särki jäät ja työnsi ne röykkiöiksi rannoille. Siitä on kuvia tässä blogissa.

Pari kuvaa vertailun vuoksi.

 Tapaninpäivänä 2015. "Noustaan vesille". Liikenteenohjaaja seisoo lautan kannella. Tässä vesi "plussalla" noin 140cm.

Kuva tänään 13.1.2016. Sama paikka. Liikenteenohjaaja seisoo lautan kannella; kuorma-auton vasemmalta puolen näkyy oranssinen pusero, hartioita myöten näkyy. Tosi alhaalla, laskeudutaan vesille. Hämärä päivä, tuiskutti. Utuinen kuva. Kuitenkin siitä näkee korkeuseron.

Hailuodon jäätietä "valmistellaan" paraikaa. Lupailevat liikenteen avausta jo ensi viikolle. On ollut näpsäköitä pakkasia, eikä jääll ole juuri lunta. Jää paksuuntuu nopeasti.

Mutta kun merivesi on laskenut, karikot ovat nousseet esiin.

Jäätien "tekeminen" vaatii taitoa ja kokemusta.

Rannoillakin veden laskemisen ja jäiden alas putoamisen huomaa.

Kuvat Hailuodon puolelta venesatamasta. Tapaninpäivänä korkea vesi työnsi jäitä aallonmuurtajien päälle. Nyt allas on ikäänkuin kuopalla.Ylemmän kuvan laiturirakennelmasta huomaa veden laskun.

Merivesi aaltoili joulunpyhinä ja kellutti jäät ylös rannalle. Nyt jääkansi on pudottautunut alas.

Lyhyellä ajalla merenpinnan korkeusero on ollut noin 2,5m! Kyllähän sen kuvastakin voi arvioida.  Meriveden pinta oli muutama viikko sitten tuolla, missä jääröykkiöiden huiput nyt. Luonnon voimat! Uskomattomat voimat.

Pakkasta, pakkasta!

Nythän se kylmyys laskeutui Suomen niemelle. Ennätyksiä ilmoitetaan ja kauheita lukemia.
Meillä täällä Hailuodossa pakkanen on aina hiukan lempeämpi kuin tuolla mantereen puolella.
Tänään, 7.1.2016 klo 12 kerrottiin seuraavaa:

Hailuoto Marjaniemi -21C
Hailuoto Keskikylä -24C

Ja mantereen puolella

Oulu Vihreäsaari -26C
Oulunsalo Pellonpää -27C

Meillä Vaskessa mittari on lähes koko päivän näyttänyt 23 pakkasastetta.
Kyllähän tämä raikasta on!

Jääpeite meressä vahvistuu, sen voi todeta seuraavista kuvista.

Eli Hailuodossa ollaan siirtymässä jääliikenteeseen. Kalastajat ovat jo liikkeellä. Kelkat, moottorikelkat ja autot uudella jäällä.
Jäällä ei ole juuri lunta, eikä maallakaan. Maa jäätyy ja meri.

Kovalla pakkasella ja meriviimassa kuvaajan sormet ovat kovilla; pari kuvaa ja näpit valittaa kovasti.

Meillä isäntä on varsinainen auringon kuvaaja.
Auringon "käyttäytymistä" olemme ihmetelleet. Kovassa pakkasessa se näyttää nousevan "soikeana", kuin kananmuna pitkällään.

Isäntä arveli, että "aurinko joutuu pakkaseen pinnistellessään niin tiukalle, että soikeaksi litistyy"! Kai se jostakin valon taittumisesta johtuu. (Tai meidän market-pokkareista)
Ylös päästyään aurinko näyttäytyy täydessä pyöreydessään.

Mutta kun aurinko iltapäivällä laskee, on pelin henki toinen!

Se näyttääkin venyvän taas munaksi, mutta toiseen suuntaan! Ehkä sillä on kiire pois pakkasesta. Hmm...
Oikealla Hailuodon Hanhisen kärki, auringon alla Siikajoen Karinkanta.

Tässä aika lailla zoomatussa kuvassa näkyy se merkillinen "jalusta", joka laskevan auringon "alle" näyttää nousevan.
Lieneekö tuolla vielä avovettä, tai ehkä kirkasta jäätä, josta tuo heijastus tulee?

Kovalla pakkasella on merellä usvaa, kun aurinko laskee, se sammuu, sumuun häipyy.

Pois meni merehen päivä.

Auringonlaskun jälkeen taivas oli pilvetön, sitten syttyivät tähdet.
Mutta sisällä on kodikasta. Tällaisella pakkasella uunit ja takat ovat arvossaan!

Keittiön vanha leivinuuni antaa lämpöä ja paistaa uskollisesti. Uunin on muurannut hailuotolainen uunimestari Atte Henttu, näin kerrotaan. Tekovuotta ei tiedetä.

Hailuodon lautta

Merisilta ja Meriluoto.
Nykyiset liikennöivät autolauta ovat nämä. Merisilta isompi, mahtuu noin 55 henkilöautoa kerralla, Meriluodon kyytiin pääsee alle 50 autoa. Joskus kaikki eivät mahdu mukaan, vaan joutuvat odottamaan seuraavaa vuoroa. Tässä jonoa siikamarkkinoiden aikaan lokakuussa 2015.

Lautat ovat liikennöineet mantereen ja Hailuodon välillä vuodesta 1968. Sitä ennen palveli pitkään Hailuoto-laiva, joka nyt on Lumijoen Varjakassa kahvilalaivana.

Ensimmäinen lautta oli nimeltään Merituuli, välillä kokeiltiin ilmatyynyalustakin; Larus oli nimeltään tämä kulkuväline.

Kesällä ja muina ruuhka-aikoina lautat liikennöivät tiheämmin, jopa puolen tunnin välein. Laskin, että tiheimmillään Hailuodosta pääsee mantereelle lautan kyydissä 24 kertaa vuorokaudessa, klo 5:stä aamulla puoleen yöhön.

Molemmat lautat liikenteessä. Hailuodon puolella ei ole kuin yksi laituripaikka, joten lauttojen pitää lähteä rannoiltaan samaan aikaan ja kohdata merellä.

Talvisaikaan lauttaliikenteen painetta helpottaa jäätie, sikäli kun sää on sellainen, että jää kestää. Viime talvi oli lauttaliikenteen historiassa ensimmäinen kerta kun jäätietä ei voitu avata. Leuto talvi ei paksuntanut jääkantta tarpeeksi. - Raskas liikenne, bussit, puutavararekat ja muu tavaraliikenne kulkee aina lauttakyydillä. Henkilöautoilla voidaan pyyhkäistä tuo merimatka jäätä pitkin.

Jäätie sinisenä talvipäivänä. Tiellä on 50km:n nopeusrajoitus, ei saa pysähtyä eikä ohittaa. Matka noin 8km. Huikea matka, kuin olisi avaruudessa, jos on tiheä sumu.

Kesällä lautalla kohtaa monenlaista säätä.

Joskus lautta tulee samaa matkaa aamuauringon kanssa. Tällainen on mahdollista helmikuun alussa.

Pimeänä syysaamuna lautan kirkkaat valonheittimet loistavat mereltä. -Jos kus se ilmaantuu sumusta vasta lähellä rantaa.

Joskus lautta tulee Hailuodosta ilta-auringon kanssa, syyskesällä.

Joskus myrskyää kovasti. Syksyllä jäät alkavat pyöria lauttaväylällä. Kesäillassa kotimatka on ihana.