Translate

torstai 29. lokakuuta 2015

Hailuoto Organum

"Ulkokarvon urut".
Akustiikkataiteilija Lukas Kuehne rakensi vuosi sitten Hailuodon Ulkokarvoon betonisen tilataideteoksen.
Sitähän piti lähteä katsomaan ja kokeilemaan; kerrottiinhann sen resonoivan ja vahvistavan ääntä.


Petsamontietä, tien päähä parkkipaikalle.


Sieltä näkyy, lähellä meren rantaa, polun päässä.
Teos muodostuu kolmesta betonisesta kupolista. Suurimman korkeus lähelle 4 metriä, matalimman oviaukosta mahtuu kumartumalla sisään. Jokaisella kupolilla on oma resonanssi, kupolin koosta riippuen. Kupolit myös vahvistavat ääntä.

Laatassa näkyy yhteistyötahoja. Teos liittyy HaiArt Soiva Saari-hankkeeseen, rakennettu Goethe-instituutin tuella.

Kaikki kolme kupolia ovat yhteen kytketyt, jokaiseen on oma holvimainen oviaukkonsa. Suurimman kupolin oviaukosta on näkymä Ojakylän lahdelle.


Teki mieli kokeilla kupolien äänimaailmaa. Kaunolaulu sinne olisi kai sopinut...Mutta mieleeni tuli J.H.Erkon vanha runo'Ajan aallot'. Siitä lausuilin katkelmia. Taisipa olla ensimmäinen kerta kun oikein lausujaksi villiinnyin!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Aina näitä samanlaisia kuvia?

Why do you always take these similair photos?
Näin olen usein kysynyt itseltäni. Mutta ainapa noita tulee näpsityksi!
Kun tuntuu, että nyt meri on erityisen hieno!
Tänään tällaisia kuvia.




Aurinko laski Hailuodossa tänään 26.10.2015 klo 16.18. Merkillisen tyyntä, ensimmäinen pakkasyö taitaa olla tulossa.

Maisemakuvauksen ongelmia:




keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Miten aika kuluu Hailuodossa?

Kun meitä ei ole Oulussa näkynyt, kuulemma. Mitä kuuluu?

Tällaista meiltä on kyselty. Toista vuotta sitten muutimme Oulusta Hailuotoon. Sehän aiheutti monia ihmettelyjä; voiko siellä tulla toimeen. Onko kauppoja? Tunnetteko ketään sieltä? Entä jos sairastutte? Onko siellä mitään palveluja.

Hailuodossa on asunut ihmisiä iät ja ajat. Arvellaan ainakin 1400-luvulta asti. Jopa seurakuntakin on täyttänyt jo 400 vuotta. On täällä tultu toimeen, vaikeinakin aikoina.

Mistä syystä meidän pitäisi Oulussa näkyä jatkuvasti, vaikka asumme Hailuodossa? Taitaa olla niin, etteivät kaupunkilaiset tiedä, ettei täältä tosiaankaan tarvitse jatkuvasti kaupunkiin matkustaa.
En ole tainnut Oulun cityalueella käydä sen jälkeen kun tänne muutin. Ei ole ollut asiaa.

Miten täällä sitten on aikaa kulutettu? Yhtä ja toista kässehtimistä on ollut. Tässä vähän kesän ajankulua.

Talo kaipasi ulkomaalausta. Pihkako kiehui oksankohdissa, vai mikä haalisti maalin. Vuodenajat ja säät.

Hankittiin maalia.

Hinkattiin teräsharjalla seiniä.

Ja eikun maalaamaan, sillä taidolla mikä oli.
Kyllähän väri muuttui.
Maalausprojekti kesti koko kesän, eikä tullut ihan valmiiksikaan vielä. Hyvä, ettei kaikki työ tule liian äkkiä tehdyksi.
Mitä muuta?



Poimittiin mansikoita, mustikoita, herukoita, puolukoita. Melkoisesti saatiin aikaa kulumaan myös tyrnipensaissa.

Isäntä kaatoi muutamia kuusia ja koivuja, myrsky kaatoi avuksi yhden ison kuusen.
Halki poikki ja pinoon.

Talon takaa "löytyi" pienet peltosarat ja vanhaa puutarhaa. Sitä koetettiin uudistaa.

Vademapusikkoa yritettiin riveihin järjestää.


Melko paljon vietettiin aikaa joutilaisuudessa metsissä, tarkkailtiin näitä jaloja eläimiä...

...ja kuvattiin näkymiä tältä rannalta. Oulu näkyy taustalla, merenlahden takana.
Eipä tullut aika pitkäksi!

lauantai 17. lokakuuta 2015

"Ihmeellinen luonto"

Wonderful wildlife!
Sanonta taitaa olla kulunut ja kliseeksi muodostunut.
Ajattelemme ihmeellisen luonnon sijaitsevan valtamerten tai sademetsien syvyyksissä, niiden oudoissa ja kummallisissa eläimissä. Niitähän meille filmeissä ja videoissa esitellään. Kyllähän etelän eksoottiset näkymät hämmästyttävät kylmän pohjolan asukkeja, tosi on.

Mutta ihmeellistä luontoa on lähempänäkin.
Ei hirveän isoa, mutta sitkeydessään hämmästyttävää.

Nuo tutut kasvit, puut ja pensaat, jotka syksyn tulle pudottavat lehtensä. Talven ajan ne värjöttelevät alastomina jään ja lumen vallassa.

Ihmeellistä on se, että niillä jo nyt syksyllä on valmiina ensikevään silmut. Ja ne pienet alut selviytyvät talvesta paleltumatta.
Sellainen luonnon ihmeellisyys hakee vertaistaan!

Lamoherukka ja mustaherukka, uudet silmut rungoissaan.

Vadelma.


Mänty "aikoo" ensi kevään kasvattaa kolme uutta oksaa ja latvan!
Pienellä kuusella on myös suunnitelma kevääksi; uusia oksia tuohon ja tuohon!

Leppä.
Mustikka.
Kaikki ovat valmiudessa.
Ensi kevät on jo täällä!

torstai 8. lokakuuta 2015

Syksy tuli tälle rannalle

Syksy on hyvä vuodenaika. Maisema avartuu, kun lehdet putoavat puista.
Vähän sama ilmiö kuin Hailuodossa muutenkin; kesäasukkaat ja käypäläiset poistuvat. Kaikki hiljenee. Eivät tietenkään tuuli ja meri! Meri joutuu kyllä myöhemmin jään kahleisiin, mutta tuulta ei pidättele eikä vangitse mikään.
Nyt rannalla on vallassa oranssin-kelta-ruskea. Merellä kylmenevä sini.

 Kalastajapaatti merellä, siikaa pitäisi saada. Hailuodon siikamarkkinat tulevana viikonloppuna!
Meri on tänään varsin "sileä", myrsky kyllästyi riehumaan.

Tuuli hyvin vaimea, merivesi laskee. Tuuli ja vesi jättävät rannalle omat koukeroiset terveisensä. "Täällä temmelsimme, kivaa oli!"

Karuselli! Tuuli pyöritteli leikkisästi rantaheinää; jälkeä syntyi, mutta aikaa siinä meni.

Aaltojen viimeiset lipaisut hietikon ylärinteessä. "Kun tuuli ei enää jaksanut puhaltaa meitä ylemmäs, jouduttiin vaipumaan takaisin merelle päin."

Vesi kokosi harjanteita.
Meri muokkaa nyt uutta rantatöyrästä.
Meri kirjoitti vedenalaisen työsuunnitelmansa, ja rupesi toteuttamaan sitä.
Meri voi kylläkin muuttaa mielensä, jos tuulensuunta muuttuu, suunnitelma menee uuteen käsittelyyn. Niin ailahtelevainen se on.
Mistäs nyt tuulee, kysyy meri työhön ryhtyessään.



Luonnolla on pettämätön värisilmä. Muoto, väri ja suunnittelu onnistuu aina!