Sanonta taitaa olla kulunut ja kliseeksi muodostunut.
Ajattelemme ihmeellisen luonnon sijaitsevan valtamerten tai sademetsien syvyyksissä, niiden oudoissa ja kummallisissa eläimissä. Niitähän meille filmeissä ja videoissa esitellään. Kyllähän etelän eksoottiset näkymät hämmästyttävät kylmän pohjolan asukkeja, tosi on.
Mutta ihmeellistä luontoa on lähempänäkin.
Ei hirveän isoa, mutta sitkeydessään hämmästyttävää.
Nuo tutut kasvit, puut ja pensaat, jotka syksyn tulle pudottavat lehtensä. Talven ajan ne värjöttelevät alastomina jään ja lumen vallassa.
Ihmeellistä on se, että niillä jo nyt syksyllä on valmiina ensikevään silmut. Ja ne pienet alut selviytyvät talvesta paleltumatta.
Sellainen luonnon ihmeellisyys hakee vertaistaan!
Mänty "aikoo" ensi kevään kasvattaa kolme uutta oksaa ja latvan!
Ensi kevät on jo täällä!
Ihmeellinen luonto tosiaan! Me olemme ulkoilleet tämän parin Suomen viikon aikana enemmän kuin Moskovassa koko syksynä yhteensä. En lakkaa ihailemasta vaahteranlehtiä ja puhdasta nurmikkoa. Mahtavaa!!
VastaaPoistaNurmikko! Nimenomaan laaja vihreä nurmikko ja vanhat isot puut kaupunkien puistoissa! Se näkymä avartaa mielen ja tuo merkillistä rauhaa. Tekee mieli hidastaa ja pysähtyä.
VastaaPoista