Translate

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Aqvilina. Orpotyttö vierailla ovilla.


Tässä se on, uusi kirjani! Tällainen etukansi.


Ja takakansi. Kannet on suunniteltu BoD-painotalossa, valokuvat Jami Munukka. Kiitos Jami!

Esittelytekstistä selviää kirjan aihe.
Ollaan 1800-luvun puolivälissä. Aqvilina juoksee piikatyttönä Oulun kaupungissa. !860-luvun nälkävuodet, Oulujoen siltojen rakennustyömaat, tervansoutajat ja kauppakartanon toimelias elämä.
Kauppaporvarien vauras koti ja kadun kerjäläisten toinen todellisuus.

Kirjani on saatavana myös e-kirjana, Apple iBooks, Amazon Kindle Shop, Google Pay ja Elisa Kirja Suomessa ja Euroopassa, sekä Apple Booksin ja Kobon kautta myös Usa:ssa ja Kanadassa.

Paperikirjaa välitetään tukkukauppiaiden Kirjavälitys, Booky ja BTJ:n kautta kirjakaupoille ja kirjastoille. Saatavan myös verkkokirjakaupoissa.

Tämä on itse asiassa ensimmäinen osa historia-aiheisten romaanien "sarjassa", tässä pääsin vasta vuoteen 1871.

Olkaa hyvät!

Voin myydä kirjoja hintaan 20€ +postikulut. Sähköposti löytyy profiilista.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Jänikset, jänikset!


Metsissä on vilkasta elämää, varsinkin öisin. Jänöjussit etsivät syömistä. Ne tunkevat puutarhaankin, erityisesti omenapuut ja vadelmapensaat miellyttävät jäniksiä.
 -Edellisenä talvena tekivät täystuhon vattumaassa. No, viime kesä oli hirmuisen kuuma ja kuiva, olisiko satoa tullut, vaikka vattupuskat olisivat jyrsijöiltä säästyneetkin.


Kun oli muistissa ja toiveissa mehevä marjasato, ryhdyttiin toimeen jänisten varalta. Laitettiin syksyllä aita puutarhan ympärille, puolitoistametrinen verkkoaita. Jos tulee lunta, siltä varalta korkea, tuumittiin.

Ja tulihan sitä lunta. Tämä kuva tammikuusta, ja lisää tuprutti ja tuiskusi. Riittääkö aidan korkeus?


Tarkkailtiin, ilmaantuuko tassunjälkiä aidan varteen...


Ja riittääkö aidan korkeus?


Mitä ihmettä, eikö tästä pääse? Siinä oli juostu ristiin rastiin kuutamoyö. Miten pääsisi ruokapaikkaan!?

No. Ei meillä kovia olla luontokappaleita kohtaan. Kaadettiin koivu ja haapoja jäniksille. Eikös se vanhassa laulussakin pupuparka talvella huokaillut; 'haapaa jyrsin...'


Kyllä oli jyrsitty.


Koko perheellä oli tultu, vai onko mummikin näykkimässä huonoine hampaineen. Puolen yön aikaan oli oltu lounastamassa.


Koivun silmutkin näyttävät kelpaavan. Papanoita pulauteltu aika lailla.

Pienemmät omenapuut ovat jokainen verkkohäkissään, niihin eivät nakertajat pääse.
Mutta iso omenapuu, tämä on etupihalla, kukkii ihanasti ja antaa runsaan sadon.


Tarkkailtiin päivittäin omenapuun ympäristöä, heti kun lunta alkoi olla maassa.
Ei jäniksen jälkiä, ei ja ei.

Kunnes, voi kauhujen aamu!


Maaliskuussa! Kyllä siinä on jussikat käyny, iljenneet vielä papanat lykätä kiitokseksi.  Oksan kärkiä napsineet.

Eipä auttanut muu kuin koluta varastot, löytyisikö verkonjämiä aidaksi. Jotakin löytyi; erimallisia pätkiä. Kuvasta huomaan, että tuomenoksia aseteltiin pelotiksi ensihätään. Vanhan kansan tiedon mukaan jänis inhoaa tuomenoksien hajua.


Isännän mielestä 'tevos on nävös', pohjalaisittain sanottuna. Eli ei kehu mitenkään kauniiksi.
Mutta tuholaiset estää.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Kesä jo mielessä...


Tosin ulkona näyttää vähemmän kesäiseltä.

Lunta tulee, vaikka entistä on väkintäänkin tarpeeksi.


Mutta eipä auta, kevät ja kesä tulee... Täytyy valmistautua.

Kun muistoissa on viimekesän kukkaset...salkoruusut ja muut.


Ryhdyinpä tarkastelemaan talteen kerättyjä siemeniä. Nippuja oli pusseissa eteisen ikkunalla. Ravistelin niitä, josko siemeniä tipahtelisi.

Kuivalta näyttää kasvusto, mahtaneeko olla elämää? Kuivatin erikseen salkoruusut ja muut kukat.

Kokeilin idättää salkoruusuja; ei mitään noussut. Sen sijaan sekalaisista siemenistä nousi varmaan 100-prosenttinen kasvusto. Toisaalta ne näyttivät kaikki sirkkalehdiltää samanlaisilta; en osannut päätellä, mitä ne ovat.
Koetin siirtää muutamia taimia pikkuruukkuihin siitä tiuhasta kasvustosta; aika näyttää mitä kehkeytyy.



Luin jostakin, että siemenille pitäisi järjestää kylmäkäsittely. Helmikuussa hankeen, neuvotiin. Selvä! Hankea täällä piisaa.

Neuvon mukaan laittelin minigrip-pusseihin siemeniä kostean mullan sekaan. Salkoruusut ja sekalaiset siemenet.




Lapiolla kuoppa talon päätyyn, siemenlaatikko sinne, muovikupu suojaksi ja lunta päälle. Tämä tapahtui 22. helmikuuta. Nyt ovat kohta kuukauden olleet, ehkä huhtikuua alussa kaivan esiin.

Nyt maaliskuussa, kasvavan kuun aikaan, olen kylvänyt muutamia kukkasortteja; samettiruusuja, tummaa salkoruusua (ostettuja siemeniä) ja monivuotisia unikoita. Jotakin on jo taimelle noussut.


Kylvetty 8.3, salkoruusu. Valoa kaipaisi, venyttävät kaulojaan.


Pelakuut odottavat mullanvaihtoa ja leikkausta.

Tässä kylvökset vielä alkuvaiheessa, mutta kun kasvavat, saa miettiä, mihin sijoittaisi. Laatikossa menevät pieneen tilaan, mutta purkitettuina tilantarve kasvaa. Aina se yllättää!

Pistetäänpä loppuun vielä säävideo, jos se hillitsisi kylvökiihkoa; vielä on talvea!