Syksyn ja talven taistelua

Kuinka kauan syksy voi pitää puolensa talvea vastaan? Sitä arvaillaan lokakuussa. Joinakin vuosina tähän aikaan lokakuussa on Hailuodossakin ollut lähes 20 asteen pakkasia. Tilastot kertovat niin tapahtuneen ainakin vuosina 1992 ja -93. Lieneekö ilmasto siitä muuttunut?

Tänä syksynä kesä oli voitolla syksyä vastaan vielä syyskuussa, nyt talvi jo kiristelee hampaitaan.

Kyllä se on jäätä, vaikka mittari ei ole juuri pakkasta näyttänyt. Ehkä jonakin yönä maan pinta on huurtunut.

Aurinko paistaa matalalta,- ja häikäisee, varsinkin jos kohti aurinkoa joutuu tiellä ajelemaan.

Metsätiellä kyllä kelpaa lenkkeillä. Tie on pudonneiden lehtien pehmentämä, eikä tuuli tunnu.

Meri velloo väsymättä ja jäistä vapaana, muotoilee aikansa kuluksi rantavalleja.

 Tuuli pyörittää heiniä, karuselli piirtää hietikkoon rataansa!

Kaislikko säilyttää värinsä, laskevan auringon säteet tehostavat väriä.

Mutta sitten; jonakin yönä tai päivänä sataa lunta.

Joko kesä loppui, kyselee pöllö yhdessä viimeisen kehäkukan kanssa.

Malvankukat sinnittelevät vielä, vaikka peitin mullan jo havuilla talvilepoon.

Eipä sitä lunta maastossa paljon näy.

Heinikot taipuvat nöyrästi uuden lumen alle; taisivat jo vesisateissa laota.

Pieni mänty saa valkolakin lokakuussa.

Mutta mikäs tässä? Maanalainen lämpöpatteri, ehkä kivi.

Pilvisen päivän jälkeen selkenee ja uusi aamu on selkeä ja kirkas.

Ohuet yläpilvet taiteilevat auringolle sädekehän. Mitähän tuo ennustaa; syksyn vai talven voittoa?

Milloin tulee pakkanen?

Tämä lauha syksy tuntuu avin jatkuvan. Tällä rannalla on ehkä pari kertaa käynyt yällä miinuksella lämpötila. Vaikka sataa silloin tällöin, maa tuntuu kuivuvan äkkiä. Kuuma ja kuiva kesä taisi jättää maankamaraan kroonisen janon.

Toki syksyn merkkejä näkyy. Keltaista ja punaista väriä on ilmaantunut luontoon.

Pitkät varjot aamulla ja illalla, ne kertovat että aurinko tekee yhä alempana kaarensa.

 Syksy ja vanhuus! Ne tuntuvat kuuluvan yhteen. Tässä vanhan nuottatuvan hirsiseinä ja ruusupensaan kuihtuvat lehdet. Mutta uskollinen kuusipuu viheriöi koko talven!

Jotkut kasvit pitävät vielä kesää yllä.

Laitoin jo kanervat porraspieliin havujen kanssa, mutta orvokki sinnittelee ja kestää hiukan pakkastakin.

Ja mikäs täällä helisee! Sinikello!

Ja vadelmapensaan juurella pieni valkea kaunokainen.

Kehäkukka. Kesällinen kaverinsa ruiskaunokki vetelee viimeisiään.

Syksyyn kuuluu syystyöt. Kun selvittiin marjanpoiminnasta, sen jälkeen olen viivytellyt syystöiden kassa. Kun on niin lämmintä ollut.
Ainoat pari pakkasyötä tuhosivat salkoruusut, joten päätin laittaa kasvatuslaatikot talviteloilleen.

Kun otin kesäkukkien juurakot pois laatikoista, niihin jäi tilaa. Peittelin pienet malvantaimet ruukuissaan laatikon keskelle. Pienten verkkojen on tarkoitus suojella hiiriltä; nimittäin viime talvena joku tuhosi juuri malvantaimia.

Ja havukerros päälle.

Muita kokeiluja! Vuosia sitten Taimi-täti antoi minulle monivuotisten siemeniä syksyllä. "Kylvä maahan, pane lauta päälle; keväällä siinä on taimet..." neuvoi. Tässä on toimittu sen ohjeen mukaan. Keväällä nähdään.

Valkosipulipenkit talviasennossa. Keväällä jännätään, nouseeko mitään.

Toin ulkokukkia sisälle. Kuinkahan säikähtävät lämpöä?

Eipä tätäkään postausta malta tehdä ilman merikuvaa. Tuuliset päivät ovat pitäneet meren pauhua kuultavana viikosta toiseen. Etelä- ja lounaistuulet nostavat vettä. Täältä tullaan, tauotta!

Ja vielä sama äänen kanssa!

Aurinko nousee lokakuun aamuna.

Lokakuun yöt ovat pimeät, varsinkin kuuttomana aikana. Aamu valkenee hitaasti, yö pitää puoliaan, viivyttää hämärän harsoa. Tällä rannalla Hailuodon Vasken pikkukylässä ei ole mitään julkista valaistusta; yöt ovat totaalisen pimeitä. Ja hyvä niin; silmät lepäävät.


Näihin aikoihin lokakuun alkupuolella auringonnousun näkee, jos menee klo 8:n lautalla mantereelle. Aurinko nousee vastaan, Oulun "takaa".

Pilvissä näkyy punerrus, taivas loistaa keltaisena. Maasto on vielä yön tummuudessa.

Lauttarannassa nouseva aurinko iskee vastaan, häikäisee ja valaisee tienoon punaiseksi. Ukkospilven näköistä massaa työntyy kaakosta tai etelästä. Yöllä oli pikkupakkanen, silti tuollainen uhkaava pilvi.

Siellä vilkuttavat monet tuulimyllyt pilveä vasten...

Hiukan zoomailtuna tulevat tuulimyllyt näkyviin. Ehkä siellä sataa; vettä valuu pilvestä. Aurinko paistaa tummaan pilveen. Väriä on!

Ihmettelen tuon pilven loistetta, ehkä siinä on seinämä vasemmalle, aurinkoon päin.

Aamu kirkastuu, hämäryys väistyy. On tyyntä, lautta Merisilta  etenee reippaasti kohti auringonnousua ja Oulunsalon rantaa.

Pohjoisen puolella taivas on selkeä. Ouluun menee valtamerilaiva; piiloutuu osittain saarten varjoisia rantoja vasten. On tyyntä; savu nousee suoraan ylöspäin. Lokakuun aamu.

Lokakuussa

Syksyinen sää vaihtuu nopeasti. Merituuli nostattaa pilvet äkkiä, ja puhaltaa ne pois myös nopsasti.

Myrskyn tauottua vesi palautuu takaisin mereen, ranta on kuin ei myrskyä olisi ollutkaan. Jotakin jälkiä se jättää, vellova vesi muuntelee rantaa jatkuvasti.

Korkea vesi on lakaissut rantanurmikon puhtaaksi roskista ja muotoillut maahan aallokkonsa; tässä lainehti vielä eilen...

Rannoille kertyy kesän mittaan meren tuomaa rytöä. Valli on tiukkaan kääritty ja kova; sen päällä voi kävellä.

Muisto joutsenten sulkasadosta keskikesällä, untuvainen kellunut ehkä pitkänkin matkan päästä. Joskus höyheniä näkee rantavallin takanakin lepattamassa pensaikossa; korkean veden tuomia.

Rannalla kulkija tarkastelee kuvioita hiekalla; mitenhän nämäkin muotoutuivat?

"Ruskea on rinta kaisliston..."
Aallokko piiskaa ja nöyryyttää ruovikkoa. Joskus rantavesi jäätyy ja seuraava kova tuuli vie jäät mennessään; niittää kaislikon kuin viljapellon. "Ken nyt säilyy kun niitto käy..."

 Aurinko paistaa matalalta; vielä kukkii kosmoskukka.

Salkoruusu availee urhoollisesti viimeisiä latvanuppujaan.

Vieläkö ehtii avautua?

Pitkän ja kuuman kesän jälkeen lokakuussa kallistutaan talvea kohti. Pihlaja muuttaa värinsä.

 Metsä puutarhan takana värittyy keltaiseen.

Keltaiset koivut ja haavat valaisevat metsän.

Peltomaisema on kuulas ja avara; nurmikko loistaa.

Rannalla on mukava istua kun tuuli on leppeä ja aurinko paistaa. Meri hengittää omaa tahtiaan; ulos ja sisään.

Seuraavana aamuna tunnelma olikin toinen, ei huvittanut lähteä meren rannalle istumaan; hyvä että uskalsi ovelta pienen videon taltioida...

Talvea tekee, sanoi jo wanha kansa.