Translate

maanantai 25. lokakuuta 2021

Kesä meni

 Kesä 2021, meni jo. 

Poikkeusaika. Toinen koronakesä. Missään ei käyty, paitsi ruokakaupassa. Alkuun verkkokaupan noutopisteellä, sitten asianmukaisesti naamioituneina myymälässä. Ketään ei meillä käynyt, paitsi ulkona muutamat tuttavat piipahtivat.

Ja vanha kamera lakkasi toimimasta; otti aikaa ennenkuin kalusto taas toimi.

Koronakesä. Kuuma kesä; eteläpuolen ikkunat paksuilla verhoilla peitettyinä, silti huoneet kuumenivat. Hirmuinen hyttyskesä. 

Kukantaimia kasvatettiin keväällä, istutettiin jänisverkko-aitaan. Kasvoivat hyvin, mutta paahtava helle värjäsi lehdet punaisiksi.

Kukkivat sentään, mutta kastella piti paljon. Puolijuoksua illalla pahimpaan hyttysaikaan annnosteltiin kukille vettä.

Elämänlangat laitoin samaan verkkoaitaan. Ne kärsivät eteläpaahteesta, mutta ainakin alkukesän kukkivat.

Kasvatuslaatikoissa malvat ja muut kesäkukat menestyivät paremmin; syvässä mullassa riitti kosteutta.





Metsämarjoja ei kerätty. Ensin kypsyivät kotipihassa mansikat, vadelmat, sitten herukat ja karviaiset. Miten suojautua helteellä hyttysiltä, ettei samalla itse saa lämpöhalvausta? Siinäpä ongelmaa. Varsinkin vadelmanpoiminta korkeiden pensasrivien välillä oli tukalaa.

Myöhemmin kesällä oltiin aroniapensaiden kimpussa; kun niistä selvittiin, oli kiire tyrnimaalle. Työtä riitti koko kesäksi. Vähitelle hyttysetkin vähenivät. Viimeisten omenoiden poiminta sujuikin jo viileässä säässä. Vielä oli jäljellä "omenasouvi"; hilloaminen aronioiden kanssa, soseutus ja pakastus annospusseihin. Luulin muuttuvani itsekin soseeksi kunainakin kaksi viikkoa aamusta iltaan askartelin omenoiden kanssa. 

Joitakin kesäkukkia nostin eteiseen ruukkuineen, yritän talveuttaa ainakin passion-kasvin ja kelloköynnöksen. Pelakuut vein saunatupaan viileään, samoin ruusut.

Sitten olikin jo kesä ohi. Kurkiaurat suunnistivat etelään. Joutsenet toitottivat merellä lähtöfanfaarejaan. Puut pudottivat lehtensä tuulen kuljeteltaviksi. Meri rupesi pauhaamaan kovasti; se tuli ikäänkuin lähemmäksi kun puut riisuutuivat lehdistä.

Lokakuun aamuna olikin jo jäitä rannalla. Ensilumen satoi. 

Tänään suunnittelin jo rannalla joulukortin kuvausta; katsoin metsästä pienen kuusen. Mitähän siihen keksisi rekvisiitaksi? Kuusen pystytän rannalle, jotakin keksin. Päivät lyhenevät.


sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Tammikuu 2021

 

Tammikuu meni odotellessa hyviä kuvaussäitä.

Aurinko ei juuri näyttäytynyt.

Lunta satoi lähes joka päivä.

Pikkupakkasta.


 Joskus näkyi illankajo kuusten välistä.




Joskus auringonlaskun aikaan pilvet hiukan väistyivät; saattoi saada havainnon auringosta.

Merinäköala oli monena päivänä tällainen. 

Merinäköala myös tässä. Rannassa on korkea ja komeaharjainen kinos, mäntyjen takana vasemmalla. Eipä sinne ollut menemistä kun ei tohtinut naapurin latua porkata.

Lunta tupruttaa lähes joka päivä, pihapolut vaativat avausta.

Pensaat taipuvat lumen alla.

Metsäpolkua ei pysty pitämään auki juoksemalla.

Otsalampun valossa näkee tarpoa, sauvat apuna, ettei kaadu.
 




Kuuset lumikuorrutuksessa, pienimmät hautautuneet lähes kokonaan.


Pihakeinuun ei pääse.