Translate

maanantai 26. syyskuuta 2016

Mitä ihmettä!


Lähdettiin aamulla Hailuodosta mantereen puolelle. Vähän valju aamu, pilvinen, tosin lähes tyyni. Lauttarannassa yritettiin kuvata taivaan ja veden värejä. Että jospa nyt saisi vangituksi veden välkkeen aamun valossa.



Lauttamatkalla istuttiin raukeassa ja unettavassa tunnelmassa. Alus eteni tasaisesti, vain vähän autoja kannella.
Oulunsalon rantaa lähestyttäessä ruvettiin katselemaan tuulimyllyä....Onko siellä siivessä jokin nysty tai patti?
Ei mutta! Siellä on ihminen, siiven kärjessä.


Tosi on!
Sitä ihmettä piti pysähtyä maissa parkkipaikalle katselemaan.

Kun katsottiin zoomin läpi, huomattiin, että kaksi kaveria siellä on. Varmaan töissä, valjaissa ja vaijerien varassa. Hyvin ilmastoitu työpaikka.


Remonttihommissa? "Riittääkö näille satanen tuntipalkaksi?" arvuutteli isäntä.

Mentiin mökille, tehtiin syystöitä pitkä päivä. Iltahämyssä pyrittiin kotisaarelle takaisin.
Ja, mitä ihmettä!

Edelleen työmaalla, vaikkei tässä maan pinnalla olla.

Kuvaajan käsi tutisi, mutta kuvaa kuitenkin...



Hesari näytti tehneen juttua samoista huimapäistä:

https://www.hs.fi/m/kotimaa/a1474864387250

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Hei, kuu-ukko!


Kuuta on yritetty kuvata silloin tällöin. On huomattu, että halpis-kameralla ei tule juuri minkäänlaisia kuvia. Epäonnistuneita enimmäkseen. Sekin on huomattu, että pimeällä ei kannata kuuta kuvaan yrittää. Parempi tulee, kun on vielä/jo valoisaa. Illalla tai aamulla.


Viime viikolla muutamana iltana kasvava kuu ilmaantui näkösälle "yllättäen" mantereen puolella lauttarannassa.


Kuu on leikkisä. Se kipaisee männyn latvaan, piiloilee ruohojen takana ja paistaa "jylhän vuoriston" yllä. Vuoristona tässä kivenlohkare aallonmurtajasta.

Kun kuvissa kuu näkyi ihan kunnolla, innostuin seuraavina iltoina yrittelemään lisää kuu-kuvia.
Katseltiin allakasta kuun nousuaikoja ja rannalle. Siellä horisontti on pitkälti avoin ja kuun nousu on helppo nähdä. Helppo ja helppo; unohtui pilvet.

 Kuu ilmaantui patalakkina paksusta pilvestä. Lautta lähdössä Hailuodosta, Oulun Nuottasaari taustalla.



Pilvien takana piileskeli, kuu. Hämärtyi.  Kamerasta loppui teho ja kuvaajalta tekniikka.

Viikonloppuna seikkailtiin Oijärven maisemissa Iissä. Oijärvi on melko iso, avointa rantaa sielläkin. Uudelleen kuukuvia yrittelemään!


Pilviä! Mistä niitä riittää!

Kahta valoa. Iltarusko punertaa takarannan ja koivunrungon. Kuu seikkailee pilvilauttojen välissä.

Jostakin pilvien raosta "putosi" valoa vastarannan hietikolle.

 Hmm...Itse "kuvaaja", ikkunan läpi näpättynä, luulen.




Syyskuun kuutamoyö. Ja yön ihanat pilvet.

Yön ääniä rannalla. "Valossa kuun välkkeen...":



torstai 15. syyskuuta 2016

Rakennusperinnön säilyttämistä



Hailuodon Vasken taajamassa on hyvin monikerroksinen rakennuskanta. Täällä on uusia ja moderneja koteja ja loma-asuntoja. On myös perinteisiä saaristojaistaloja. Osa on hyvin hoidettuja kunnossa pidettyjä, mutta löytyy myös ajan hampaan haukkaamia rakennuksia.

Ja pohjimmaisena kerrostumana näkyy maastossa jäänteitä entisajan asumuksista. Kohouma siellä ja täällä, useimmiten horsmapusikoiden verhoamina.

Kylätien mutkasta pilkottaa vanha kivijalka.

Vanhalla asuinpaikalla helottavat pihakukat kesästä toiseen, vaikka itse tupanen on lahonnut ja kadonnut. Horsmat ja koiranputket seuranaan kesän vehreydessä.


Koivikosta häämöttää leivinuuni, paistettavansa paistanut ja jäähtynyt.


Ehkäpä tässä oli muinoin sauna. Pyöreistä kivistä muurattu kiuas. Ison kuusen alla.

Olisi hyvä, jos kylänraitti olisi siisti ja vailla maastoon jäänyttä romua. Toisten tilusten arvostelu ei ole kuitenkaan suosittu puheenaihe. Lakaise ensin omat portaasi, näinhän meitä on aina neuvottu. Useimmiten vanhojen asuinpaikkojen kunnostuksen avain ja lukko on käsite perikunta. Kaukana asuvat, muille maille menneet.

Tässä Vasken pienessä kylässä on menneinä vuosikymmeninä kalastettu paljon. Kalaa pyydettiin kaikkina vuodenaikoina, mutta talvinen nuotanveto oli oma sesonkinsa. Nuottaporukoiden asumista varten oli tässä rannalla toistakymmentä nuottatupaa, kalamökkiä. Talvinuottauksen aikoihin useita kymmeniä miehiä hevosineen asusti Vaskenkankaalla; miehet nuottatuvissa ja hevoset omissa suojissaan.

Nyt täällä on jäljellä kaksi nuottatupaa. Naapurissa on hyvässä kunnossa oleva Vasken Tupa, putiikki/ateljee, jossa myös on majoituspalvelua matkailijoille.
Toinen nuottatupa on meidän pihapiirissä. Se on muuten mitä kuinkin "kopillaan", mutta uunit ja savupiippu....!


Tuvassa on lankkulattia ja "kelleksistä ladottu välikatto. Lämmitysuunit molemmin puolin ja takka edessä. Entisöintiä nekin kaipasivat. Pistettiin toimeksi! Projekti. Apuun tarvittiin ammattilaisia...

Ammattilaiset saapuivat paikalle, entinen piipun nokka sai ilmalennon maahan, uudet tikkaat katolle!

Tiiliä ja laastia katolle, massaa hormiin sisälle. Kuuma päivä, hyttysiä ja paarmoja. Oli heinäkuu.
Piippu sai myös uuden peltikuoren ja hatun päälleen, ettei sade pääse hormia kastelemaan.



Ullakon savupiippu tiivistettiin perusteellisesti myös päältäpäin, sisältä massattiin.

Alakerran rakenteet saumattiin. Vähän keskusteltiin, pitäisikö "rapata" kokonaan, mutta päädyttiin vain saumaukseen, koska kyseessä on entisöinti. Ei tehty sen "hienompaa", rosoisuus jätettiin.


Uuniluukut putsattiin hiekkapuhalluksella.

Entisöinnin tuloksia! Kauniit vanhat uuninluukut.

Tulipesä on sikäli eriloinen, että se on "läpiajettava", luukut molemmin puolin.

Korjattu arina.


Tämä nuottatupa on viimeiset vuosikymmenet ollut vapaa-ajan käytössä. Uunin edessä betonissa on vuosiluku 1974. Ehkäpä tämä liuskekivitakka tehtiin silloin. Edellinen kunnostus lienee toteutettu siis yli 40 vuotta sitten. Jo oli aikakin!

lauantai 3. syyskuuta 2016

Kirjoja!


Laitanpa tänne pikkuisen mainoksen...Omia julkaisujani.



Kertomus jatkuu seuraavassa osassa:


Pistä viestiä osten.sursil@suomi24.fi jos kiinnostaa!

Tällaista tänään. Kaunis päivä Hailuodossa nyt, kesää riittää!