Nopeasti vilahtaa ohi alkukesän herkimmät hetket.
Vielä viime viikolla vanha omenapuu kuohui valkoisin kukkapaljouksin. Maanantaiaamun tuulet varistelivat terälehdet valkoiseana sateena maahan. Kuinka haikeaa!
Lähiviikkoina nähdään, tuleeko omenoita; kimalaisia kyllä on ollut.
Ensimmäistä kesän satoa korjataan. Nokkosia keräsin kuivumaan; irrottelin vain lehdet ja latvat. Varsista laitoin nokkosvettä hautumaan.
Ohuina kerroksina paperin päällä, loppukuivatuksen olen tehnyt 40-asteisessa uunissa. Rutikuivina säilyvät hyvin purkeissa. Joka aamu lusikallinen tätä kuivattua superfoodia "aamusotkuun" marjojen ym kanssa.
Ruohosipulit talvehtivat hyvin vanhassa savupiipun peltikuoressa. Kun peltikattoa uusittiin, otin piipun suojuksen lavakaulukseksi...
Saksilla leikkelin ensimmäisen sadon ruohosiopulista.
Ja silppusin pieniksi paloiksi.
.Vähän huuhtelin ja valutin lävikössä, sitten voipaperin päälle isolle tarjottimelle...
....ja pakasteeseen jäätymään. Kunhan ovat kohmettuneet, laittelen rasioihin ja hämmentelen irralliseksi rouheeksi. Myöhemmin on helppo rasiasta ravistella ruokiin tarvittava määrä. Tällä tavalla ei tarvita isoa määrää pikkuisia annospusseja, vaan voi säilöä kookkaisiin rasioihin.
Kun tuossa pihalla istuskelin ja leikkasin ruohosipulia, tulin tarkkailleeksi pihaa noin yleensä. Etualalla nokkosen varsia vesisaavissa tekeytymässä.
Puuastiassa malvaa ja zinniaa; näitä odotellaan kukkiviksi. Taempana krasseja; kahta sorttia, vähän myöhään kylvettyjä.- Ja omenapuun terälehdet ovat kuin ensilumena nurmikolla.
Vesirännin alla pesuvati odottelee sadevettä tippuvaksi. Sadevesisaavi on jo tyhjä ja kaadettu kuivumaan. Sadetta kaivataan, säätiedotuksia tutkitaan...Kuivina kesinä on pihakaivo pumpattu tyhjäksi muutamaan otteeseen. Vesijohtovettä ei mielellään kasteluun käytetä.
Huomasin myös kuinka pihakuusten kerkät ovat jo pitkiä. Jostakin luin, että kerkät voi myöskin hapattaa; hapankaalin tapaan.
Kävinpä tarkastelemassa kuusia; entäpä jos verottaisin kerkkäsatoa?!
Olisikohan tässä huomisen keräilykohde?