Keskikesää kohti

Nopeasti vilahtaa ohi alkukesän herkimmät hetket.

Vielä viime viikolla vanha omenapuu kuohui valkoisin kukkapaljouksin. Maanantaiaamun tuulet varistelivat terälehdet valkoiseana sateena maahan. Kuinka haikeaa!
Lähiviikkoina nähdään, tuleeko omenoita; kimalaisia kyllä on ollut.

Ensimmäistä kesän satoa korjataan. Nokkosia keräsin kuivumaan; irrottelin vain lehdet ja latvat. Varsista laitoin nokkosvettä hautumaan.

Ohuina kerroksina paperin päällä, loppukuivatuksen olen tehnyt 40-asteisessa uunissa. Rutikuivina säilyvät hyvin purkeissa. Joka aamu lusikallinen tätä kuivattua superfoodia "aamusotkuun" marjojen ym kanssa.

Ruohosipulit talvehtivat hyvin vanhassa savupiipun peltikuoressa. Kun peltikattoa uusittiin, otin piipun suojuksen lavakaulukseksi...

Saksilla leikkelin ensimmäisen sadon ruohosiopulista.

Ja silppusin pieniksi paloiksi.

.Vähän huuhtelin ja valutin lävikössä, sitten voipaperin päälle isolle tarjottimelle...

....ja pakasteeseen jäätymään. Kunhan ovat kohmettuneet, laittelen rasioihin ja hämmentelen irralliseksi rouheeksi. Myöhemmin on helppo rasiasta ravistella ruokiin tarvittava määrä. Tällä tavalla ei tarvita isoa määrää pikkuisia annospusseja, vaan voi säilöä kookkaisiin rasioihin.

Kun tuossa pihalla istuskelin ja leikkasin ruohosipulia, tulin tarkkailleeksi pihaa noin yleensä. Etualalla nokkosen varsia vesisaavissa tekeytymässä.
Puuastiassa malvaa ja zinniaa; näitä odotellaan kukkiviksi. Taempana krasseja; kahta sorttia, vähän myöhään kylvettyjä.- Ja omenapuun terälehdet ovat kuin ensilumena nurmikolla.

Vesirännin alla pesuvati odottelee sadevettä tippuvaksi. Sadevesisaavi on jo tyhjä ja kaadettu kuivumaan. Sadetta kaivataan, säätiedotuksia tutkitaan...Kuivina kesinä on pihakaivo pumpattu tyhjäksi muutamaan otteeseen. Vesijohtovettä ei mielellään kasteluun käytetä.


Huomasin myös kuinka pihakuusten kerkät ovat jo pitkiä. Jostakin luin, että kerkät voi myöskin hapattaa; hapankaalin tapaan.
Kävinpä tarkastelemassa kuusia; entäpä jos verottaisin kerkkäsatoa?!

Olisikohan tässä huomisen keräilykohde?

Oi omenapuu!

Tämä talo on leveän U:n muotoinen; eteissiiven ja makkarisiiven väliin jää pieni sisäpiha. Eteläpuolella, koko päivän auringossa se on kuuma kesällä. Sen pikkupihan täyttää vanha omenapuu. Se on meille hyvin rakas, kaunis puu, ja antaa omenoita jos kesä on suotuisa.
Pitkin vuotta sitä tarkkaillaan. Varvsinkin keväällä kukkanuput ovat seurattuja ja odotettuja.

Kauniisti omenapuu kurottautuu sinitaivasta vasten. Runko on halkeillut ja korkkimainen, mutta ilmeisesti toimii.

Tukikeppejä pidetään puun alla kesät talvet. Jänisten tuhoja estämään viritettiin talveksi korkea verkkoaita. Ei ole tarpeen poistaa sitä kesäksi; eihän tämä ole mikään desing-piha tai pihakilpailuun osallistuja.
Ensiksi puhkesi kukkaan oikea reuna; iltapäivän auringon lämmittämä.

Puun valtavasta kukkarunsaudesta on vaikea saada kuvaa. Sisältä katsoen se tuntuu tulevan olohuoneen ikkunasta sisään ja keittiössä sen valkokukkaiset oksat ovat myös ikkunan edessä.
Tänään leikattiin nurmikkoa; verkkoaidan sisällä omenapuun alla oli niukasti tilaa. Oksat roikkuvat niin alhaalla, että olin kannattelemassa oksia kun leikkurin työntäjä yritti mahtua alitse. Ja piti varoa, ettei kukkia pudotella. Kimalaisia kohisi oksissa omissa töissään. Sellainen vahinko todettiin, että kimalaisen pesä oli tukitelineen juurella heinikossa. Pesää koetettiin kokoilla entiseen kuosiin; jää nähtäväksi, kelpaako se enää kimalaisrouvalle.

Sivun viimeiset kuvat otin melko tasan klo 22 ilta-auringossa, lämpötila +11,6, ja kimalaisten hyrräys kävi vielä täysillä kukissa. Eivät palele, pörriäiset!

Toivotaan, ettei tule myrskyjä tai kaatosateita. Olisi toiveita omenoista!

Pihalla on nuorempiakin omenapuita ja puutarhassa lisää.