Vettä, vettä!

Kesäkuu oli kuuma ja kuiva. Kovasti saatiin taistella kasvien kastelun kanssa; etenkin pienet kuusentaimet kamppailivat helteessä henkensä edestä. Kesäkuun 18. satoi jonkun verran, saatiin kerätyksi kasteluvesiä noin 300 litraa. Muutaman kerran pumpattiin pihakaivo tyhjäksi. Vesijohtovettä ei kasteluun käytetty...

Varattiin astioita rännien viereen odottamaan sadetta. Tarkkailtiin monien sääasemien ennustuksia, keskenään ristiriitaisia. Katseltiin taivaalle; missä pilvet!
Mikähän yö se oli kun vihdoin rupesi satamaan, muistelen, että heinäkuun 3. päivä. Sen jälkeen sadetta on tullut joka päivä. Vettä rupesi kertymään. Moneen päivään ei ole tarvinnut kasveja kastella. Sen sijaan piti poistaa kaikki alusastiat ruukkukasveilta, etteivät tukehdu veteen.

Malvan terälehdet sadepisaroissa, saavillinen vielä varalla...!

Mahtaako päivänkakkaran kukka "tykätä huonoa" sateen piiskauksesta?

Sade on tasapuolinen; se kastelee kukat, hyötykasvit, luonnonpöheiköt, kaiken erottelematta. Miten se kirjoittikaan Biblia:"Antaa sateen niin hyville kuin pahoillekin". Kasvien jakaminen hyviin ja pahoihin; rikkaruohoihin ja ihmisen istuttamiin, se on keksitty jaottelu. Ihmisen ymmärtämätöntä ajattelua.

'Rikkaruohot' liljan vieressä saavat myös kastelua sateessa. Kaunis on tuo hiirenvirna, enpä kitke sitä pois. Kunhan keltainen lilja avautuu, sininen sopii siihen rinnalle.

Kimalainen! Kiitos kimalaisista, niitä on tänä kesänä. Vadelmapuskat humisevat kimalais-musiikkia, edes pieni sade ei näitä urheita pölyttäjiä haittaa.

Kimalainen on kiireinen pörriäinen, ei tahdo ehtiä kuvata. Tämäkin riensi kukasta kukkaan tihkusateessa. Lyhyt on kimalaisen kesä, riennettävä on!

 Silti vesilätäköitä ei torpan ympärillä näy. Maaperä oli hyvin kuivaa, sitäpaitsi hietikkoinen piha imaisee sadeveden äkkiä. Hiekkaahan tämä Hailuoto on! - Ja parhainta kesäaikaa vietetään.

Keskikesää kohti

Nopeasti vilahtaa ohi alkukesän herkimmät hetket.

Vielä viime viikolla vanha omenapuu kuohui valkoisin kukkapaljouksin. Maanantaiaamun tuulet varistelivat terälehdet valkoiseana sateena maahan. Kuinka haikeaa!
Lähiviikkoina nähdään, tuleeko omenoita; kimalaisia kyllä on ollut.

Ensimmäistä kesän satoa korjataan. Nokkosia keräsin kuivumaan; irrottelin vain lehdet ja latvat. Varsista laitoin nokkosvettä hautumaan.

Ohuina kerroksina paperin päällä, loppukuivatuksen olen tehnyt 40-asteisessa uunissa. Rutikuivina säilyvät hyvin purkeissa. Joka aamu lusikallinen tätä kuivattua superfoodia "aamusotkuun" marjojen ym kanssa.

Ruohosipulit talvehtivat hyvin vanhassa savupiipun peltikuoressa. Kun peltikattoa uusittiin, otin piipun suojuksen lavakaulukseksi...

Saksilla leikkelin ensimmäisen sadon ruohosiopulista.

Ja silppusin pieniksi paloiksi.

.Vähän huuhtelin ja valutin lävikössä, sitten voipaperin päälle isolle tarjottimelle...

....ja pakasteeseen jäätymään. Kunhan ovat kohmettuneet, laittelen rasioihin ja hämmentelen irralliseksi rouheeksi. Myöhemmin on helppo rasiasta ravistella ruokiin tarvittava määrä. Tällä tavalla ei tarvita isoa määrää pikkuisia annospusseja, vaan voi säilöä kookkaisiin rasioihin.

Kun tuossa pihalla istuskelin ja leikkasin ruohosipulia, tulin tarkkailleeksi pihaa noin yleensä. Etualalla nokkosen varsia vesisaavissa tekeytymässä.
Puuastiassa malvaa ja zinniaa; näitä odotellaan kukkiviksi. Taempana krasseja; kahta sorttia, vähän myöhään kylvettyjä.- Ja omenapuun terälehdet ovat kuin ensilumena nurmikolla.

Vesirännin alla pesuvati odottelee sadevettä tippuvaksi. Sadevesisaavi on jo tyhjä ja kaadettu kuivumaan. Sadetta kaivataan, säätiedotuksia tutkitaan...Kuivina kesinä on pihakaivo pumpattu tyhjäksi muutamaan otteeseen. Vesijohtovettä ei mielellään kasteluun käytetä.


Huomasin myös kuinka pihakuusten kerkät ovat jo pitkiä. Jostakin luin, että kerkät voi myöskin hapattaa; hapankaalin tapaan.
Kävinpä tarkastelemassa kuusia; entäpä jos verottaisin kerkkäsatoa?!

Olisikohan tässä huomisen keräilykohde?

Luonnon täydelliset muodot

Luonnolla on geometriset muotonsa, kasveilla, puhumattakaan avaruuden matematiikasta...

En osaa kunnolla ottaa lähikuvia kasveista, oma vaikutuksensa voi olla myös kalustolla. Eikä kuvassa ilmene kesäisen luonnon koko ihanuus, kuvat on kuvia.

Viime keväänä taimenkasvatuksessa sattui muutamia katastrofeja; myrsky kippasi nurin taimilaatikot pariinkin kertaan. Onneksi muutamia taimia sain pelastetuksi ja ne varttuivat kukintaan asti.
Tämän kesän uusi tuttavuus on zinnia. Alkuun taimet varttuivat hitaasti ja honteloina, mutta kesän mittaan yllättivät.

Zinniat rupesivat kehittelemään dramaattisen muotoisia ja - värisiä nuppuja. Terälehdet muikeasti rullalla ja keskelläkin jotain jämerää kasvustoa. Joka aamu piti tehdä vaellus ja puhutella jokaista nuppua. Mitä teistä vielä tuleekaan!

 Tähtimäiset hedelehdet?

Ja "kypsyessään" kukka muuttaa muotoaan; mitä sieltä vielä ilmaantuukaan!

Ihmeellisiä rakenteita. Biologian tietoni eivät riitä määrittelemään noita kukan eri osia. Ihania ovat!

Ja sitten unikot!

Pihan reunalla on vanha unikkopuska; joka kevät se ryöpsähtää kukkaan ja kukinta on nopeasti ohi.

Huonon onnen kesäkukantaimistani nousi yllättäen myös unikoita; keltaisia ja oransseja. Paljon yrittelin kuvata niitten herkkiä kukintoja.

Hieno geometrinen muoto!

Keltaisen unikon suloutta...Lautas-antenni; kerää taivaallista dataa! Onko meillä koodi sen tulkitsemiseksi?

Lempikukka, lempiväri; vaaleanpunainen.
Malva.

Ja valkoinen pikkusiskonsa:

Kyllä meissäkin muotoa ja rakennetta on!

Malvan nuppu; yhdelle rullalle kääritty!
Niin kaunis.