Translate

tiistai 23. tammikuuta 2018

Päivänsäde ja Menninkäinen


Kun valo lisääntyy, pohjoisen ihmiset puskeutuvat ulos asunnoistaan, Menninkäiset luolistaan ja häikäistyvät Päivänsäteen kirkkautta. Vaikka matalalta paistava tammikuun aurinko on vain kalpea aavistus kesäpäivän loisteesta, se sokaisee kaamoskansan silmät.

Kaikki ihastuvat aurinkoon viimeistään tammikuun lopulla. Monesti keskitalven päivät ovat vain niin pilvisiä, että aurinko on harvinainen valoilmiö.

Merenrannan avaruudessa auringonvalon näkee kaikessa laajuudessaan. Sinne!

Pakkaspäivinä aurinko nousee ja laskee usvasta punaisena.

Keskipäivällä on hetken hyvinkin kirkas paiste; eteisen viileydessä viherkasvitkin saavat osansa säteistä.

Lenkkipolun varrella tulee silmäilleeksi viimetalvista auringon-ottopaikkaa; jokohan tuossa ruskettuisi. Ei vielä!

Pihalla ja puutarhassa on lunta melkoisesti.

Jäällä on melko vähän lunta, vaivatta voi kävellä. Syksyn myrskyt kasasivat jääröykkiöitä matalikoille.


 Laskeva aurinko hehkuu jäälohkareissa.

Ei kuulu lintujen ääntä. Tosin iltapimeällä huuhkaja rymistelee kuusikossa, pakoon otsalampun välkettä.
Jänikset kyllä liikkuvat metsissä ja jäälläkin, mutta ne eivät pidä ääntä.

Kirkkaassa auringonvalosaa Menninkäinen katselee mielellään maahan.
Kas, kas! Onhan jäniksille kelvannut kaadettu haapa. Syöty on.
Kevättä kohti.

torstai 11. tammikuuta 2018

Talvi kiristää otettaan


Tämä talvi on oikeastaan ollut lauha. Lunta tosin on tullut runsaasti, mutta pakkanen ei ole juuri kymmenessäkään asteessa käynyt. Enimmäkseen on ollut "sievää ilmaa", nollan kahta puolta ja muutama pakkasaste.
Selkeällä säällä iltataivas ruskottelee jo kuitenkin "keväisissä" väreissä.


Kosteus leijuu sumuna meren yllä; horisontti katoaa, illan valo loistaa lilana hangella.

 Rannan törröttäjät väräjävät viimassa; mereltä tuulee aina.

Pilvisinä päivinä ei maisemasta löydä värejä. Valkoista ja harmaan sävyjä. Lauhan sään kosteus huurtuu pienessäkin pakkasessa.

Sembramänty, neulaset jäykkinä ja jäisinä.

Koivujen sirous ja keveys.

Takkutukkaiset männynlatvat.

Missä onkaan pihakuusten vihreys?

Huurteella kuorrutettu.

Syreenit; lila ja valkoinen vierekkäin. Valkoista ja harmaata talvisydännä.

Meri jäätyy vähitellen, tosin jäälle ei ole vielä menemistä. Hailuodon jäätie on vielä arvoitus ja kysymysmerkki tälle talvelle. Jäällä on lunta melkoisesti, lisäksi syksyn myrskyt toivat jääröykkiöitä ja epätasaisuutta. Ja kaikkein tärkein puuttuu; kova pakkanen. Jäätä ei muodostu nollakelissä.

Autolautta Merisilta porskuttaa vaivatta ja pitää itse uomaansa auki läpi talven. Lautan aallot pyörittävät jäitä ja sohjoa uomassa. Meri "leipoo" valtaisia rieskoja.


Kotiranta etääntyy.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Päivä jatkuu



Talven lyhyimmät päivät ovat ohi. Aurinko on horisontin yläpuolella jo 46 minuuttia kauemmin kuin päivänseisauksen aikaan joulun alla.

Viime viikot ovat kuitenkin olleet niin pilviset ja pyryiset, ettei aurinkoa ole koko tämän vuoden aikana nähty tällä rannalla.

Yöllä paistoi kuu, joten auringonnousuun osattiin varautua.

Kuu kiirehti Hanhisen taakse laskemaan auringon noustessa; kuun valaisuvuoro päättyi.

Siellä! Loistokas, armas aurinko!


Hanki värjäytyy punaiseksi aurindon noustessa.

Näyttää kuin aurinko nousisi Varjakan tuulimyllyn vierestä.


Kovin korkealle aurinko ei nouse, muutamia tunteja vierii lähes pitkin horisonttia ja laskee alas...


Hiukan yltää kurkistaa rantatörmän yli metsään, luo valokiiloja runkojen välistä. Hetken kimaltelee kuusten neulasissa.

 Jo menee levolle; pilvityynyihin laskeutuu.

Rantaheinät jäävät katselemaan: sinne meni päivänvalo.


Jäälakeus sinistyy ja tummuu kun aurinko katoaa.


Iltarusko hehkuu "pimeän" meren takana.

Aurinko laski tänään 14.35.
Pienenvä kuu nousee valaisemaan vasta 23.20.
Hämärää riittää vielä ennekuin on kevät!

Muutama vuosi sitten "mittasimme" talvipäivän pituutta tällä samalla rannalla  How short is a winter day in Hailuoto?

maanantai 1. tammikuuta 2018

Valokuvauskilpailu...



...lentokoneseuranta, hirvien kulkureitit, rämpytystä...

Mikähän on tämän joulun teema?
- Näin kysäisi lomailija toista viikkoa sitten.

Nuorisolla on loma-aikoina tavannut olla joku erityinen aktiviteetti, jonka merkeissä lomapäivät kuluvat. Trivial pursuit, Alias, Monopoli ja muut sen tapaiset. Joskus on sakilla pukkeiltu sukulaisperheissä; usein niissä tempauksissa on ollut oikein käsikirjoitus ja roolijaot. Eräänä jouluna tarinassa oli joulupukki, joka jäi lentokatkosten vuoksi jumiin Kanariansaarille ja tuli helikopterilla Tupoksen luutatehtaan tontille. Tällä pukilla oli valkoiset sortsit ja bleiseri...

No, tuo teema olisi käynyt tänäkin jouluna, viimeisen tulijan haku Oulunsalon lentokentältä kesti odotteluineen viitisen tuntia.

Ja tämä viimeinen tulija se ilmoitti teeman; nyt pistetään toimeen valokuvauskilpailu!

Joten lähes kaikki kuvat tässä postauksessa ovat lomailijoiden ottamia.
Enemmän kuvia löytyy instagramista, kasperiphery ja huperzia julkaisijoina.



Rantaan mennessä joutui nuottatupa kuvauksen kohteeksi.

Miten saisi tuon valon hangella ja jääröykkiöt kuviin?



Pitkällä putkella tarjoutui Oulu kuvattavaksi.

Ja auringonlaskun suunnassa Siikajoki tuulimyllyineen.
Joulukuun lyhyt päivä; aurinko laski tummiin pilviin, meri kadotti värinsä.


Kun kuvausjoukkue kahlasi rannoilla ja metsissä useana päivänä, törmäsivät tietenkin hirviin. Säihähtivät pahanpäiväisesti hämärissä kun suuri eläin lähti ryskymään, katkoi oksia ja rynnisti ryteiköiden läpi. Valoisan päivän aikaan sitten tutkivat jälkiä, makauspaikkoja.
 Kahlataan hirven jälkiä...

Tietokoneeseen näkyi ilmaantuneen graafinen esitys hirvien kulkureitistä Santosen Vaskessa.

Tämä kartoitus jälkien perusteella.

Lentokoneet lentävät tästä ylitse; Oulunsalon kentälle etelästä ja lännestä. Myös Kittilään yms lennetään Hailuodon yli, mutta hyvin korkealla. Oulunsaloon laskeutuvat koneet ovat jo melko alhaalla tässä.
Air traffic-sivusto oli kovassa tarkkailussa; mistä suunnasta kone tulee? Milloin on tässä päällä?

Kuvissa "Luulajan kone" noin kilometrin korkeudella.

Sinne kaarsi; Potinlahden kohdalta vinosti Santosen poikki Vasken ylitse. Kuvaaja zoomaili kuvia ja arvuutteli, joko laskutelineet on alhaalla.

Mutta "Helsingin kone" tupsahti sumusta ja oli hetkessä ohi...



Kameroita piti välillä putsata ja huoltaa..

Niin, ja se "rämpytys"! Joululauluja piti tietenkin soittaa.


Porsaita äidin oomme kaikki. (Tämä kuva taitaa olla ainoa  minun ottamani) Muut otokset ELTT:n, jota niin hartaasti lentokentällä odotettiin...


...ja joka sinne saatettiin.

Valokuvakilpailun tuloksia ei ole vielä ilmoitettu.