Talvi kiristää otettaan

Tämä talvi on oikeastaan ollut lauha. Lunta tosin on tullut runsaasti, mutta pakkanen ei ole juuri kymmenessäkään asteessa käynyt. Enimmäkseen on ollut "sievää ilmaa", nollan kahta puolta ja muutama pakkasaste.
Selkeällä säällä iltataivas ruskottelee jo kuitenkin "keväisissä" väreissä.

Kosteus leijuu sumuna meren yllä; horisontti katoaa, illan valo loistaa lilana hangella.

 Rannan törröttäjät väräjävät viimassa; mereltä tuulee aina.

Pilvisinä päivinä ei maisemasta löydä värejä. Valkoista ja harmaan sävyjä. Lauhan sään kosteus huurtuu pienessäkin pakkasessa.

Sembramänty, neulaset jäykkinä ja jäisinä.

Koivujen sirous ja keveys.

Takkutukkaiset männynlatvat.

Missä onkaan pihakuusten vihreys?

Huurteella kuorrutettu.

Syreenit; lila ja valkoinen vierekkäin. Valkoista ja harmaata talvisydännä.

Meri jäätyy vähitellen, tosin jäälle ei ole vielä menemistä. Hailuodon jäätie on vielä arvoitus ja kysymysmerkki tälle talvelle. Jäällä on lunta melkoisesti, lisäksi syksyn myrskyt toivat jääröykkiöitä ja epätasaisuutta. Ja kaikkein tärkein puuttuu; kova pakkanen. Jäätä ei muodostu nollakelissä.

Autolautta Merisilta porskuttaa vaivatta ja pitää itse uomaansa auki läpi talven. Lautan aallot pyörittävät jäitä ja sohjoa uomassa. Meri "leipoo" valtaisia rieskoja.

Kotiranta etääntyy.