Talvi kiristää otettaan

Tämä talvi on oikeastaan ollut lauha. Lunta tosin on tullut runsaasti, mutta pakkanen ei ole juuri kymmenessäkään asteessa käynyt. Enimmäkseen on ollut "sievää ilmaa", nollan kahta puolta ja muutama pakkasaste.
Selkeällä säällä iltataivas ruskottelee jo kuitenkin "keväisissä" väreissä.

Kosteus leijuu sumuna meren yllä; horisontti katoaa, illan valo loistaa lilana hangella.

 Rannan törröttäjät väräjävät viimassa; mereltä tuulee aina.

Pilvisinä päivinä ei maisemasta löydä värejä. Valkoista ja harmaan sävyjä. Lauhan sään kosteus huurtuu pienessäkin pakkasessa.

Sembramänty, neulaset jäykkinä ja jäisinä.

Koivujen sirous ja keveys.

Takkutukkaiset männynlatvat.

Missä onkaan pihakuusten vihreys?

Huurteella kuorrutettu.

Syreenit; lila ja valkoinen vierekkäin. Valkoista ja harmaata talvisydännä.

Meri jäätyy vähitellen, tosin jäälle ei ole vielä menemistä. Hailuodon jäätie on vielä arvoitus ja kysymysmerkki tälle talvelle. Jäällä on lunta melkoisesti, lisäksi syksyn myrskyt toivat jääröykkiöitä ja epätasaisuutta. Ja kaikkein tärkein puuttuu; kova pakkanen. Jäätä ei muodostu nollakelissä.

Autolautta Merisilta porskuttaa vaivatta ja pitää itse uomaansa auki läpi talven. Lautan aallot pyörittävät jäitä ja sohjoa uomassa. Meri "leipoo" valtaisia rieskoja.

Kotiranta etääntyy.

Päivä jatkuu

Talven lyhyimmät päivät ovat ohi. Aurinko on horisontin yläpuolella jo 46 minuuttia kauemmin kuin päivänseisauksen aikaan joulun alla.

Viime viikot ovat kuitenkin olleet niin pilviset ja pyryiset, ettei aurinkoa ole koko tämän vuoden aikana nähty tällä rannalla.

Yöllä paistoi kuu, joten auringonnousuun osattiin varautua.

Kuu kiirehti Hanhisen taakse laskemaan auringon noustessa; kuun valaisuvuoro päättyi.

Siellä! Loistokas, armas aurinko!

Hanki värjäytyy punaiseksi aurindon noustessa.

Näyttää kuin aurinko nousisi Varjakan tuulimyllyn vierestä.

Kovin korkealle aurinko ei nouse, muutamia tunteja vierii lähes pitkin horisonttia ja laskee alas...

Hiukan yltää kurkistaa rantatörmän yli metsään, luo valokiiloja runkojen välistä. Hetken kimaltelee kuusten neulasissa.

 Jo menee levolle; pilvityynyihin laskeutuu.

Rantaheinät jäävät katselemaan: sinne meni päivänvalo.

Jäälakeus sinistyy ja tummuu kun aurinko katoaa.

Iltarusko hehkuu "pimeän" meren takana.

Aurinko laski tänään 14.35.
Pienenvä kuu nousee valaisemaan vasta 23.20.
Hämärää riittää vielä ennekuin on kevät!

Muutama vuosi sitten "mittasimme" talvipäivän pituutta tällä samalla rannalla  How short is a winter day in Hailuoto?

Stadion ja muut liikuntapaikat

Liikuntapaikkoja! Niitä pitää olla! Naapurikaupungin luottamustoimissa sen kyllä huomasi.
Latuja, pururatoja, kiipeilyseiniä, luistelukenttiä, skeittipaikkoja, kaikenlaisia pelihalleja, uimahalleista puhumattakaan.
Kaikkea pitää olla; ihmisen pitää päästä vaivattomasti ja tasapuolisesti ja edullisesti liikkumaan.
Jopa koirille tulee saada puisto, johon on autolla hyvä pääsy.
Verovarat, verovarat, ne tulkoot kaikkien hyväksi.

Täällä Hailuodon Vasken rannalla liikkumaan pääsee heti ulko-ovelta, ihan ilmaiseksi. Ylellisesti riittää rantahietikoita, metsäpolkuja, jäkäläkankaita. Sen kun menee!

Talvi on eri asia.
 Tänä syksynä pystyimme pitämään metsäpolut auki "juoksemalla" melko pitkään. Lunta oli vähän. Ei vieläkään tosin kuin noin 30cm, mutta kyllä se polkuja tukkii ja tekee kulkemisen vaikeaksi.

Tuosta mentiin pitkin kesää, syksyä ja talvea. Taitaa umpeutua?

Sauvojen kanssa viimeksi rannalle menty.

Enää aavistus kuntopolusta.

Ei hätää! Meillä on Stadion!

Stadionin kenttämestari menee siellä. Mies ja kapea kola. Niin syntyy kuntoiluareena.

Tässä on Stadionin etusuora.
 Alueen mallina on Ateenan muinainen stadion; hevosenkengän muoto. Tästä se alkaa!

Takakaarteeseen muotoutui shikaani. On hidastettava, että pysyy radalla.

Hiittisuora, takasuora.

Ateenan muinaisen stadionin juoksurata oli 420m:n pituinen.
Meidän kenttämestarin avaamaan urheilualueeseen kuuluu myös stadionin viereinen lämmittelykenttä. (Eikö sellainen kuulu olla, ollaan nähty kuvia kun Usain Bolt verryttelee lämmittelykentällä ennen satasen rykäisyä.)

Meillä stadioniin liittyvä polkuverkosto on sillä tavalla pitkä, että kaikkiaan tulee kulkeneeksi kokonaisen kilometrin, jos yhteen mittaan kaikki labyrintit kiertää.
Näissä on vielä sellainen kenttämestarin suunnittelema juju, että ei voi mennä ympyrää; välillä on palattava omia jälkiään takaisin. Koko systeemi tulee kierretyksi kahteen kertaan. Siitä tuo kilometri kertyy. (Mainitsi suunnitelmaan vaikuttaneen lisäksi pohjois-Pohjalainen tapa nimittää paikkoja. Tällaiset nostalgiset ja jämerät paikannimet kuin Haisunperä, Möykkyperä, Näsälänperä, Rukkisperä ja Korvenperä mielessään lie kaikuneet kun umpiperiä polkuun teki.)

Että eikö ole yksitoikkoista niin lyhyttä kuntopolkua kiertää? Ei ole!

Jos juoksisi urheilukentällä, siinähän kierrettäisiin 400m:n rataa. Ajatellaan vaikka 10 000 m:n juoksua, eikö se ole ikävystyttävää; 25 kierrosta.

Meidän stadion-alueella on vaihtelevia näkymiä. Puiden katveita, puutarhan näkymiä, polkujen risteyksiä.

Stadionin rakenteet viimeisen päälle muotoiltuja! Risteys.

Olipa kerran mies, joka kolasi puolen kilometrin polun ja piti sitä auki läpi talven....Näinkin tämä juttu olisi voinut alkaa.

Snow triathlon

Vai pentathlon, heptathlon, vai peräti decathlon? Mistäpä sen tietää, kuinka moni-ottelu tulee kun erämaamökille lähtee yrittelemään lumisena talvena. Kun ei tiedä, onko tietä aurattu ja mihin asti. Ja mitä havaintoja perillä tehdään, jos sinne päästään.

Otteluvälineitä otettiin mukaan valikoima; metsäsukset, lumikengät, useita lapioita, pitkävartinen, tavallinen lumilapio ja varmuuden vuoksi vankka ojankaivuulapio. Jos vaikka joutuu jäätikköä tai muuta tiukkaa hakkaamaan. Työkalupakki. Kirves. Ahkio. Köysiä. Odotettavissa äksonia ja extremeä, elämysmatkailua!

Päivän kevyet ruuat; leipää, voita, juustopala, maitopullo, kahvinyssäkkä, hernekeittopurkki, juomavettä. Ruuat reppuihin ja vaihtovaatteet. Tiedä kuinka joutuu hikoilemaan.

Lauttarantaan ehdittiin juuri auringon noustessa. Lautta oli tulossa mantereelta. Näyttipä hetken kuin aurinko olisi ollut matkustajana lautan kannella. Aurinkolaiva!

Korkeat lumivallit aurattuna pengerrystien varsiin rannassa. Kirkas pakkasaamu, hyytävä tuuli.

Päästiin mantereelle. Ruvettiin ajamaan pohjoiseen. Aluksi tie oli leveä ja liikennettä vain nimeksi.

Mikäpä tässä, ei ole ongelmia.

Käännyttiin pienemmälle tielle. Vielähän tästä pääsee, ei vaikeuksia.

Ja vielä pienempi tie, uskaltaako tuota mennä. On siitä joku ajanut.
Eikö lähdetä yrittämään? Toivotaan, ettei ole vastaantulijoita.

On tuostakin joku mennyt, yhä kapenee. Täällä on yksinäinen asuttu talo metsässä, onkohan menty kauppaan. Kapeat jäljet on. Jännittämään rupesi, vieläkö aurattu tie jatkuu?

Joo. Ei jatku. Auraus kaartui vasemmalle, meidän pitäsi mennä suoraan! Matkaa olisi vielä. Aamu on kaunis.

Lapiot esiin ja tekemään koloa, johon auton voisi jättää. Ei sovi tukkia tietä. Siihenhän se Subaru asettui.

Reput selkään, tavarat ahkioon. Kummatko otetaan, lumikengät vai sukset? Sukset!

Ei kun tarpomaan! Pian ilmoittelivat itsestään oletetut lihasten paikat reisissä ja käsivarsissa. Voimaharjoittelussa on tainnut olle puutteita.

    

Lopulta! Nansenin retkikunta lähestyy Pohjoisnapaa!
Nansen's expedition to the North Pole is approaching!

Vaikka siellä on monena talvena käyty, aina lumen paljous ihmetyttää. Ei tahdo pihamaataan tuntea.

Portin pylväs. Missä portti, lumen alla. Keveästi hiihdettiin portin ylitse, huomaamatta.

Etualalla kaivo! Sauna sentään on näkyvissä, katto kovasti paksuuntunut.

Pihavalaisin!

Marjapensaita!

Hoksasin saunan kuistilla jääkiekkomailan, Montreal, tyrkkäsin sen hankeen. Mittasin, noin 85cm lunta.
Pihalla pystyi liikkumaan vain suksilla tai lumikengillä.

Pientä juoperoa pengottiin seinustalle ja lapioitiin ovelle kolo. Kaminaan tuli, siinäpä sitten kiehahti kahvivesi ja kuumeni hernesoppa. Mutta töitä oli tehtävä ensin.

Katolla on aurinkopaneeleja, mutta ei taida tuottaa sähköä? Liekö akut jo horrokseen vaipuneet, niinkin on joskus käynyt. -Katolle on mentävä!

Tikkaat, lapio ja paneeli. Ensimmäiset kolme pointtia!

Näillä main piti olla toinenkin paneeli, yritetään löytää.

Paneelit esillä, komeasti. Käyppä kattomassa mittaria, onko tulovirtaa!

Rupes lyyti korjoittamaan! Lähes 8 A tulovirta. Systeemi on hengissä.

On kai se putsattava katto. Hirveästi siinä on painoa ja talvi vasta puolessa.
 Lapio siinä on paras väline, sanokoot rautakauppiaat mitä tahansa.

Tässä vanha kuva muutaman vuoden takaa. Oli tullut markkinoille monenlaista härveliä ja rakkinetta, joilla "helposti" pudotetaan lumet katolta. Meilläkin oli yksi tällainen. Todettiin liian hennoksi vehkeeksi. Jotain alumiinia oli, ei kestänyt katolle paakkuuntunutta jäistä lunta.

Joissain kuvissa näkee, että tällaisella välineellä työnnellään alhaaltapäin. Mutta jos rakennus on vähänkään korkeampi, pitää mennä hirveän kauas pihalle. Ja siihen työntelyyn ei kyllä voimat riitä, varsinkin kun pihalla on lähes metri lunta paikoin.

Matala rakennus, pieni katto, pehmeää kevyttä lunta; sellaiseen tuo ihmevekotin saattaisi tepsiä. Ei pohjolan tosihankiin.

Paiskeltiin lumia, aikaa kului, hikeä irtosi. Isäntä katolla. Minä yrittelin ohentaa saunan ja grillikodan kattoja maasta, tai hangesta käsin. Ainakin räystäiltä ylti pitkävartisella lapiolla tiputtelemaan köntäleitä. Niitä sitten suksilla tamppasia ja sain vähän koroketta lisää. Liukkaiden suksien päällä piti kyllä taiteilla ettei lipsahda vaikka kuusiaidan alle tai tiputa päälleen noita hirmumöykkyjä aidan päältä.

Nyt alkoivat valitella olkavarren lihakset, jotka olympiahiihtäjälläkin sanotaan olevan kipeinä.

Auringonnoususta auringonlaskuun kesti tämä ottelu. Lumet maassa ja eväät syöty.

Kotipihalla kengät tuntuivat kumman raskailta, vaikkei tarvinnut enää kahlata.