Marraskuun ensimmäinen päivä, vähän pakkasta. Toissa yönä tuli jokunen sentti lunta. Maisema on muuttunut karuksi, kylmä tuuli humisee rannalla.
Lyijynharmaa meri, aallokkoa ei juuri ole, vaikka kulkija tuntee tuulen. Paksun rantakasvuston jäänteet jääkuorrutuksen peitossa.
Ei uskoisi, että tässä vielä kaksi kuukautta oli kaksimetrinen ruovikko, jonka yli ei nähnyt merelle.
Nöyrästi siinä on taivuttu pakkasen, myrskyjen ja jään kourissa.
Merivesi kävi muutaman kerran korkealla; vesi lakaisi rannan kasvimassat kauemmaksi.
Jään alla, rannan ruohikko vesikampaukseen jäätyneenä.
Matalikon kivet pitävät pintansa, ohut jää murtuu veden laskiessa.
Voimakas aallokko muotoilee rantaviivaa uudelleen; jääpitsi koristelee ruhjottua rantaa.
Jäiset korut kaulallaan kaislikko odottelee talvea.Tästä vuodenajasta on minulla runokin, kirjassani 'Se vuosi', Mediapinta 2017
Kesän täyteydessä
rannan ruovikko kahisee vapaana
ja myötäilee tuulta.
Syysyönä pakkasen sormet kietoo
jäisen korun
vesirajaan ruokojen kauloille.
Kuutamossa kuulen
kahleiden helähtelyn.
Rantajään alla on liikettä...
Jäätynyt "aallokko" hietikolla.
Kauempana velloo sula vesi; eikä heti jäädykään. Siitä pitää tuuli "huolen".