Syksyllä meren ranta muuttaa ilmettään sään mukaan; apeaa alakuloa, tuulta, sumua, sadetta.
Ei viitsi kauan oleilla myrskyisellä rannalla; kosteus tihkuu ilmassa, maassa ja oksissa.
Ei lintuja, vain tuulen humina.
Mutta illan mittaan tyyntyy, selkenee, pakastuu.
Aamulla mökkiläistä odottaakin eteisen ikkunasta erilainen näky. Luonto on kuorrutettu huurteeseen, se valaisee maiseman.
Tuotapa on lähtettävä katsomaan. Metsät hehkuu valkeutta!
Sinitaivas loistaa päivän kirkkaimmalla hetkellä.
Ja rannan puut! Tätä kauneutta!
Rannalla on muutakin ihmeellistä ja yllättävää:
Kaunista, niin kaunista. Tällaiset talvipäivän hetket ovat ihania. Sinistä ja valkoista niin että ei todeksi uskoisi. Tämän verran talvea olisi minulle sopivasti, ei yhtään enempää.
VastaaPoistaEi pimeän syksyn jälkeen muistakaan, kuinka ihana valkeus tulee uudesta lumesta. Täällä meren rannalla ilma on usein kosteaa ja sumuista syksyllä; pakkasyö jäädyttää kosteuden puihin ja rannan kasveihin. Se puhdasta kauneutta.
VastaaPoista