Talven lyhimpiä päiviä

Eletään niukan valon aikaa, aurinko ei pysy horisontin yläpuolella enää täyttä neljää tuntia.
(Tänään Lucianpäivänä 3 tuntia 47 minuuttia päivän pituus. 
 Lyhimmillään 22.12. 3 tuntia 34 minuuttia Vasken horisontin mukaan.)
Meidän pihalta ja ikkunoista katsellen aurinko nousi tällä viikolla naapurin eteisen vierestä, juuri ja juuri näkyy noustessaan.

Sieltä näkyy.

Armas aurinko.

Merenlahden takana, Liminganlahden pohjukasta loistelee.

Hetken vaeltaa piilossa rakennusten takana, sitten ilmaantuu kotikuusen rungon takaa. Mutta ei pääse vanhan nuottatuvan ylitse; laskemaan päin menee rata puolen päivän jälkeen.

Zoomaamalla saa hiukan lisää loistetta.

Ajattelin, että seuraavana päivänä "juoksen" rantaan kuvaamaan, siellä ei ole rakennuksia tai puita esteenä.

Mutta seuraava päivä valkeni tällaisena. Rannalla oli tosi kylmä, ei kärsinyt tuuleen päin katsella.

Saariston tunnelmaa, hyytävää.

Puhkesi oikea talvimyrsky. Heti seuraavana aamuna piti kiirehtiä rantaan katsomaan, mikä jäätilanne.

Hurjaa myllerrystä piti meri ja tuuli. Korkea merivesi ajoi jäitä maalle. Oli täysikuu. Mistähän johtuu, että merivesi käy korkealla täydenkuun aikaan. Tietenkin siihen tarvitaan kovaa etelä/lounaistuulta myös. Muutama vuosi sitten marraskuussa täydenkuun aikaan oli myöskin melkoinen myllerrys.
Myrskyinen yö
 
Silti eivät nuo jääkasat mitään ennätyksiä ole, kaikenlaista on saatu vuosien varrella nähdä ja kokea. Luonnonvoimat ovat arvaamattomat.

Nämä kaksi alimmaista kuvaa ovat vuodelta 1992, Pekka Kurikan ottamia. Tietä lauttarantaan avataan.