Pakkasta, pakkasta

Kylläpä äityikin kylmäksi tammikuu. Kylmää ja kaunista; selkeä sinitaivas, aurinko ja huurteiset puut.- Ja meren rannalla näkymätön pureva viima.

Aurinko nousee ja säteilee joskus hetken loistavien halojen ympäröimänä.

Kesän heinät jäätyneinä, mutta jänikset sulana.

Pakkas-aamuna ihminen kurkistelee ikkunoista. Aurinko on jo noussut. Tähystäjä-kuusi sen ilmaisee.

Pakkasmittareita kaksin kappalein ikkunan pielessä; sisällä ja ulkona. Hiukan eri lukemia näyttävät. Takapihan halkopino kuuluu sekin pakkasen aiheisiin.

Puita uuniin! Kun ei ole koko talvena tullut pidetyksi takassa tulta, vähän oli kylmennyt hormi. Pientä houkuttelua vaati vetopuoli.

Isot puut seisovat jylhinä pakkasessa; minne katosi kuusen ihana vihreä? Lehtikuusen latvassa huurre valaisee pihaa.

Selkeä pakkaspäivä taitaa olla suomalaisen ihannesää. Silloin herää katsomaan kotimaan talvista kauneutta. Kaikki jäässä, mutta elossa, valmiina kevääseen.- Silti pihan ja puutarhan istutuksia katselee huolestuneena; miten selviävät talvesta?

Lintopönttö sembramännyn jäisessä sylissä.

Marjapensaat ja omenapuut. Verkko estää jänisten pääsyn, mutta pakkasta se ei pidä.

 Hei, kierteleekö joku jyrsijä vanhaa omenapuuta? - Ei sentään, kärppä on tainnut mennä; se ei puita tuhoa.

Kukkalaatikot! Salkoruusu ja neilikka! Mitä nousee keväällä? Nouseeko?

Kaikki huurteessa. Kärrynpyörä, airot ja tikkaat. Nämä kyllä kestää pakkasta.

"Säälittävimmältä" pakkasella näyttävät pienet jäiset oksat, koivun ja pajun. Että kesäksi noista pitäisi silmujen aukoa vihreitä lehtiä. Se on pohjoisen luonnon ihmeitä.

Päivät kirkastuvat!

Vaikka joulusta on vasta muutama viikko, päivä on nyt jo noin tunnin pitempi kuin joulun alla oli.

 Ihmismieli rupeaa odottamaan kevättä ikäänkuin se olisi jo lähellä.

Kirkkaina päivinä auringonvalo leikittelee hetken maantien penkalla ja rannan jääröykkiöissä.

Mutta välillä tulee harmaita päiviä ja värit katoavat. Lunta tuiskuttaa. Pihan kalusteet ja koristeet peittyvät hankeen.

Jänikset liikkuvat uudella lumella; osaavat "pistää nelivedon päälle", eli levittää käpälänsä. Paremmin pysyvät hangella.

Luonto taivuttaa selkänsä nöyrästi talven edessä.

Ja taas välillä pilvet väistyvät auringon edestä.

Eikö tässä ole jo kevään enteitä, valoisat pilvenhattarat?

Tammikuun 12. päivä valoa riitti; se ylettyi rantamännyn latvukseen, valaisi rantatien ja hehkui rannan ruovikon läpi.

Jäällä ei olut tietoakaan pehmeästä hangesta; täällä jäniskin pistelisi ihan kesärenkailla eikä jälkeäkään jäisi. Kova tuuli oli muotoillut jäälakeuden ihmeelliseen grafiikkaan.

Mikähän näistä on useimman auringonkierron nähnyt; suuret pihapuut, nuottatupa vai vene? Siinäpä se!

Mutta aurinko on kuitenkin vanhin!

"Paistaos, armahin aurinko!"