Talveen kuorrutettu ranta

Syksyllä meren ranta muuttaa ilmettään sään mukaan; apeaa alakuloa, tuulta, sumua, sadetta.
Ei viitsi kauan oleilla myrskyisellä rannalla; kosteus tihkuu ilmassa, maassa ja oksissa.

Ei lintuja, vain tuulen humina.

Mutta illan mittaan tyyntyy, selkenee, pakastuu.

Aamulla mökkiläistä odottaakin eteisen ikkunasta erilainen näky. Luonto on kuorrutettu huurteeseen, se valaisee maiseman.

Tuotapa on lähtettävä katsomaan. Metsät hehkuu valkeutta!

Sinitaivas loistaa päivän kirkkaimmalla hetkellä.

Ja rannan puut! Tätä kauneutta!
Rannalla on muutakin ihmeellistä ja yllättävää:

Pakkasta, pakkasta

Kylläpä äityikin kylmäksi tammikuu. Kylmää ja kaunista; selkeä sinitaivas, aurinko ja huurteiset puut.- Ja meren rannalla näkymätön pureva viima.

Aurinko nousee ja säteilee joskus hetken loistavien halojen ympäröimänä.

Kesän heinät jäätyneinä, mutta jänikset sulana.

Pakkas-aamuna ihminen kurkistelee ikkunoista. Aurinko on jo noussut. Tähystäjä-kuusi sen ilmaisee.

Pakkasmittareita kaksin kappalein ikkunan pielessä; sisällä ja ulkona. Hiukan eri lukemia näyttävät. Takapihan halkopino kuuluu sekin pakkasen aiheisiin.

Puita uuniin! Kun ei ole koko talvena tullut pidetyksi takassa tulta, vähän oli kylmennyt hormi. Pientä houkuttelua vaati vetopuoli.

Isot puut seisovat jylhinä pakkasessa; minne katosi kuusen ihana vihreä? Lehtikuusen latvassa huurre valaisee pihaa.

Selkeä pakkaspäivä taitaa olla suomalaisen ihannesää. Silloin herää katsomaan kotimaan talvista kauneutta. Kaikki jäässä, mutta elossa, valmiina kevääseen.- Silti pihan ja puutarhan istutuksia katselee huolestuneena; miten selviävät talvesta?

Lintopönttö sembramännyn jäisessä sylissä.

Marjapensaat ja omenapuut. Verkko estää jänisten pääsyn, mutta pakkasta se ei pidä.

 Hei, kierteleekö joku jyrsijä vanhaa omenapuuta? - Ei sentään, kärppä on tainnut mennä; se ei puita tuhoa.

Kukkalaatikot! Salkoruusu ja neilikka! Mitä nousee keväällä? Nouseeko?

Kaikki huurteessa. Kärrynpyörä, airot ja tikkaat. Nämä kyllä kestää pakkasta.

"Säälittävimmältä" pakkasella näyttävät pienet jäiset oksat, koivun ja pajun. Että kesäksi noista pitäisi silmujen aukoa vihreitä lehtiä. Se on pohjoisen luonnon ihmeitä.

Meren ja pakkasen kamppailu

Tuli muutamia pakkasöitä. Meren lahdet, pienet suojaisat poukamat jäätyivät.

Joko nyt meri asettuu talvilepoon? Joko vaikenee?

Ehei, ei ei.
Rupesi nostattamaan tuulta. Etelästä ja lounaasta, 14m/sek.

Pois jäät! Maalle, sohjoksi rannalle, meri haluaa lainehtia vielä!

Kyllähän jää yritteli pistää vastaan, mutta minkäs ohut jää voi vesimassojen voimalle.

Kyllähän jää kovasti irvisteli, mutta ei auttanut. Tositalven aika ei ole vielä.

Kova tuuli toi jäitä rantaan. Merivesi oli nousussa.

Vesi nousi jo istumakiven juurelle.

Siinä ovat; jäät survottuna murskaksi ja kasattuna matalikolle.

Tuuli ajoi pilveä lännestä auringon eteen.

Hanhisen huurteiset rantametsät loistivat valkeina tummaa sadepilveä vasten. Onko meri tässä ultramariinin-sininen? Taivas näyttää hiukan eri sävyä.

Meri jaksoi vielä liehtoa, ei pystynyt lopettamaan. Tuuli tyyntyi vasta illalla. Satoi lunta monta tuntia.

Ensilumi ja pakkasyö

Lokakuun 19. päivän aamu valkeni tällaisella näkymällä.

Takapihan pensas sai äkkiä märkää lunta keltaisten lehtiensä päälle. Joku pieni lintu äänteli.

Pihakukat yrittivät pysyä ryhdikkäinä.

Pitkä ja tuuhea heinikko rantatiellä taipui nöyrästi talvilepoon . Ei nouse, vaikka ensilumi sulaa...

Päivän kuluessa märkä lumi katosikin pihoilta ja teiltä. Kasvillisuuden sekaan valkoista rähmää jäi.

Seuraavana yönä pakastui, lähdinpä katsomaan, miten meri "jaksaa", näkyykö pakkasen jälkiä rannassa.

Meri toi rauhallista maininkia, tosin pieni vaahtovyö oli jäässä vesirajassa.

Pienissä lätäköissä oli ohut jääkansi, joka heijasteli lokakuun taivaan värejä; pilvien harmautta.

Aallokon siivoustyön tuloksia. Ruskeaa on maailma rannalla.

Keltaista ja pientä vihreää.

Kaihon kyyneleet. Kesä meni. Mutta ei talvi vielä tule!