Ensilumi ja pakkasyö

Lokakuun 19. päivän aamu valkeni tällaisella näkymällä.

Takapihan pensas sai äkkiä märkää lunta keltaisten lehtiensä päälle. Joku pieni lintu äänteli.

Pihakukat yrittivät pysyä ryhdikkäinä.

Pitkä ja tuuhea heinikko rantatiellä taipui nöyrästi talvilepoon . Ei nouse, vaikka ensilumi sulaa...

Päivän kuluessa märkä lumi katosikin pihoilta ja teiltä. Kasvillisuuden sekaan valkoista rähmää jäi.

Seuraavana yönä pakastui, lähdinpä katsomaan, miten meri "jaksaa", näkyykö pakkasen jälkiä rannassa.

Meri toi rauhallista maininkia, tosin pieni vaahtovyö oli jäässä vesirajassa.

Pienissä lätäköissä oli ohut jääkansi, joka heijasteli lokakuun taivaan värejä; pilvien harmautta.

Aallokon siivoustyön tuloksia. Ruskeaa on maailma rannalla.

Keltaista ja pientä vihreää.

Kaihon kyyneleet. Kesä meni. Mutta ei talvi vielä tule!