Syksyn ja talven taistelua

Kuinka kauan syksy voi pitää puolensa talvea vastaan? Sitä arvaillaan lokakuussa. Joinakin vuosina tähän aikaan lokakuussa on Hailuodossakin ollut lähes 20 asteen pakkasia. Tilastot kertovat niin tapahtuneen ainakin vuosina 1992 ja -93. Lieneekö ilmasto siitä muuttunut?

Tänä syksynä kesä oli voitolla syksyä vastaan vielä syyskuussa, nyt talvi jo kiristelee hampaitaan.

Kyllä se on jäätä, vaikka mittari ei ole juuri pakkasta näyttänyt. Ehkä jonakin yönä maan pinta on huurtunut.

Aurinko paistaa matalalta,- ja häikäisee, varsinkin jos kohti aurinkoa joutuu tiellä ajelemaan.

Metsätiellä kyllä kelpaa lenkkeillä. Tie on pudonneiden lehtien pehmentämä, eikä tuuli tunnu.

Meri velloo väsymättä ja jäistä vapaana, muotoilee aikansa kuluksi rantavalleja.

 Tuuli pyörittää heiniä, karuselli piirtää hietikkoon rataansa!

Kaislikko säilyttää värinsä, laskevan auringon säteet tehostavat väriä.

Mutta sitten; jonakin yönä tai päivänä sataa lunta.

Joko kesä loppui, kyselee pöllö yhdessä viimeisen kehäkukan kanssa.

Malvankukat sinnittelevät vielä, vaikka peitin mullan jo havuilla talvilepoon.

Eipä sitä lunta maastossa paljon näy.

Heinikot taipuvat nöyrästi uuden lumen alle; taisivat jo vesisateissa laota.

Pieni mänty saa valkolakin lokakuussa.

Mutta mikäs tässä? Maanalainen lämpöpatteri, ehkä kivi.

Pilvisen päivän jälkeen selkenee ja uusi aamu on selkeä ja kirkas.

Ohuet yläpilvet taiteilevat auringolle sädekehän. Mitähän tuo ennustaa; syksyn vai talven voittoa?

Ensilumi ja pakkasyö

Lokakuun 19. päivän aamu valkeni tällaisella näkymällä.

Takapihan pensas sai äkkiä märkää lunta keltaisten lehtiensä päälle. Joku pieni lintu äänteli.

Pihakukat yrittivät pysyä ryhdikkäinä.

Pitkä ja tuuhea heinikko rantatiellä taipui nöyrästi talvilepoon . Ei nouse, vaikka ensilumi sulaa...

Päivän kuluessa märkä lumi katosikin pihoilta ja teiltä. Kasvillisuuden sekaan valkoista rähmää jäi.

Seuraavana yönä pakastui, lähdinpä katsomaan, miten meri "jaksaa", näkyykö pakkasen jälkiä rannassa.

Meri toi rauhallista maininkia, tosin pieni vaahtovyö oli jäässä vesirajassa.

Pienissä lätäköissä oli ohut jääkansi, joka heijasteli lokakuun taivaan värejä; pilvien harmautta.

Aallokon siivoustyön tuloksia. Ruskeaa on maailma rannalla.

Keltaista ja pientä vihreää.

Kaihon kyyneleet. Kesä meni. Mutta ei talvi vielä tule!

Talven valo!

Viime yönä tälle rannalle satoi ensilumen. Maailma valkeni paljon. Meri on sula, lunta noin 5cm, ihan pieni pakkanen, tarkasti ottaen -1,5.
Ranta on saanut toisenlaisen ilmeen.

Rannalla ei ole jäätä, tuollaisia pieniä sohjopallosia leijuu vedessä ja kertyy rannalle.

Ruovikko on lähes murskaantunut, syksyn myrskyt ovat pieksäneet sitä. Sohjo tarrautuu kaulukseksi korteen.

Merivesi on hyvin alhaalla, hietikolle ilmaantuu uusia saaria. Tuulee pohjoisesta. Tällä rannalla on lähes tyyntä, sillä tuuli puhaltaa niemen toiselta puolen.
Sumuista, vähän on ilmassa jotain höytyvää; lunta tai tihkua.
Yhtään lintua en nähnyt, paitsi korpin äänen kuulin rantamänniköstä.
Muutama päivä sitten merikotka saalisti merellä; näin sen valkoisen pyrstönkärjen välähtelyn tummaa vettä vasten.
Talveksi taitaa kääntyä.