Hurrikaanin häntä

 Toissapäivänä kuljin pitkin rantaa. Aurinko laski tummaan pilveen, vaikka koko päivän oli ollut aurinkoista. Mahtaneeko tuolla olla tulossa se valtameren hurrikaani, säätiedotus oli kertonut, että rajumyrskyn hännät voivat huiskia täällä saakka.

Tuuli melkoisesti, etelästä. Tumma pilvi työntyi auringon eteen. Hämärä laskeutui.

 Tuuli puisteli pihapuita, myös sitä kaksihaaraista suurta kuusta. Jos se kaatuu, osuuko eteisen kattoon...

Yöllä tuuli ei kuitenkaan tuntunut kovalta; kääntyi pohjoisen puolelle. Pohjoistuuli ei satu meidän pihalle, tulee saaren takaa. Noin kolmen kilometrin "metsätaival" ja harjanteet taltuttavat enimmät puuskat. -Puu oli pystyssä aamullakin, mutta maa oli valkoinen. Toinen ensilumi tälle syksylle.

Joka paikassa sitä on, jopa koivupökkelöiden kääpäröykkiöissä.

Katajapehkojen päällä.

Olipa tarttunut marjapensaiden alastomiin oksiinkin.

Päivällä tuuli kääntyi taas länteen, sade lakasi. Aurinko oli jossakin, vaikka sitä ei näkynyt. Valon kajastus merenlahden takana.

Tuuli kiidätti pilviä ja väläytti joskus auringonkin hetkeksi näkyviin. Rannalla on lunta ja tulvavesissä jäähyhmää. Ei jäätä toistaiseksi.

 

Valoa on vähän tähän aikaan. Silti jotakin väriä saattaa löytyä; taivaan valo heijastelee veden pinnalta.

Rantahietikko ei ole vielä jäässä, lumi ei siinä pysy.

Älä mene rantakiville, ne voivat olla liukkaita!

Talveksi taitaa kääntyä; hurrikaanin häntä toi lumisateen. 

Kuinkahan kauan tätä lenkkipolkua pystyy juosten pitämään auki...

Syksyn ja talven taistelua

Kuinka kauan syksy voi pitää puolensa talvea vastaan? Sitä arvaillaan lokakuussa. Joinakin vuosina tähän aikaan lokakuussa on Hailuodossakin ollut lähes 20 asteen pakkasia. Tilastot kertovat niin tapahtuneen ainakin vuosina 1992 ja -93. Lieneekö ilmasto siitä muuttunut?

Tänä syksynä kesä oli voitolla syksyä vastaan vielä syyskuussa, nyt talvi jo kiristelee hampaitaan.

Kyllä se on jäätä, vaikka mittari ei ole juuri pakkasta näyttänyt. Ehkä jonakin yönä maan pinta on huurtunut.

Aurinko paistaa matalalta,- ja häikäisee, varsinkin jos kohti aurinkoa joutuu tiellä ajelemaan.

Metsätiellä kyllä kelpaa lenkkeillä. Tie on pudonneiden lehtien pehmentämä, eikä tuuli tunnu.

Meri velloo väsymättä ja jäistä vapaana, muotoilee aikansa kuluksi rantavalleja.

 Tuuli pyörittää heiniä, karuselli piirtää hietikkoon rataansa!

Kaislikko säilyttää värinsä, laskevan auringon säteet tehostavat väriä.

Mutta sitten; jonakin yönä tai päivänä sataa lunta.

Joko kesä loppui, kyselee pöllö yhdessä viimeisen kehäkukan kanssa.

Malvankukat sinnittelevät vielä, vaikka peitin mullan jo havuilla talvilepoon.

Eipä sitä lunta maastossa paljon näy.

Heinikot taipuvat nöyrästi uuden lumen alle; taisivat jo vesisateissa laota.

Pieni mänty saa valkolakin lokakuussa.

Mutta mikäs tässä? Maanalainen lämpöpatteri, ehkä kivi.

Pilvisen päivän jälkeen selkenee ja uusi aamu on selkeä ja kirkas.

Ohuet yläpilvet taiteilevat auringolle sädekehän. Mitähän tuo ennustaa; syksyn vai talven voittoa?