Jäähyväisiä

Syysmyrsky pauhaa siihen malliin, että kesälle on jäähyväiset jätettävä.

Kesämökin "talviteloille" laitto on toistunut somessa ja tuttavien puheissa, sekin on lähestyvän talven enne. Mekin lähdimme "vielä kerran" käymään mökillä, vaikka meillä ei suuria töitä siellä talven varalle ole. Ei ole vesijohtoa, joka jäätyisi, eikä verkkovirtaakaan, joka olisi katkaistava.

No, katsottiin, ettei lintuja ole lentänyt ikkunoista sisään ja että eri rakennusten ovet ovat lukossa. Ja tietenkin, että pellit ovat auki.

Mitäpä sitä muuta kuin sateisena kylmänä päivänä käveli mökissä ikkunasta toiseen ja muisteli kesää.

Tuolta se keskipäivän kesäaurinko paistoi, suoraan etelästä. Sinne vei polku joutsenten laumoja katselemaan. Syksyisenä sumuisena päivänä joutsenten kalkatus kuului, mutta ei niitä näkynyt. Taisivat ruovikoissa piileksiä.

Naavainen kuusi ja hiukan lunta oksillaan. Mittari nollassa. siinä dokumentit.

Saunan ikkuna; pimeinä elokuun iltoina järven toiselta puolen tuikki valoja. Koivujen lehdet ovat lähes pudonneet, näkee järvelle alastomassa maisemassa. Mutta eipä siellä juuri mitään näy...

Tuonne oikeaan reunaan juhannusyön aurinko katosi; ehkä laskikin muutamaksi tunniksi.

Ja tuolta keskikesällä aurinko paistoi jo aamuyöllä kirkkaasti. Viimeisellä mökkireissulla ei aurinkoa näkynyt, sen kirkkaus on pimeänä vuodenaikana ikäänkuin unohduksissa. Keväällä sitä loistoa hämmästyy.

Lokakuun alakuloa; kyyneleitä.

 Saunan pukuhuoneen vanha tylliverho oli kesäkuumalla ihan sopiva, nyt se näyttää värjöttelevän lokakuun kylmässä kosteudessa.

Vuodenaikojen kierto on rikkaus. Syksyllä luonto kellastuu, tummuu, harmaantuu ja kuihtuu. Mutta talven levon jälkeen nousee niin ihanana, ettei muistakaan...

Vielä 3 litraa tyrniä...

Tällainen tavoite meillä oli lokakuun alkupäivinä. Kun laskelmien mukaan tarvittiin juuri tuo määrä, että tulisi 90 litraa tyrniä täyteen. Tilastoja tehdään nimittäin kaikesta toiminnasta. Heitetään tähän koko kesän poimintatulos; 390 litraa, siitä metsästä 35 l, loput puutarhasta.

Siis tyrniä piti nypliä tuo 3 litraa. Parhaiten osaan poimia käsin, lähes 25 vuoden harjaantumisen perusteella. Mutta nyt tyrnit olivat jo niin pehmeitä, ettei onnistunut. otettiin "kone" käyttöön.

Tyrninmarjat ovat jokainen yksitellen oksassa, pieni "kaula" pitää nipsaista poikki. Pehmeät marjat saa kokonaisina poimurin leuoilla irti. Putoavat tyhjennettävään säiliöön.
Oikein pehmeät marjat hajoavat sormissa helpoisti mössöksi; mehu valuu pitkin sormia. Poimurilla ylikypsien marjojen poiminta on "siistimpää" eikä mehua mene hukkaan.

Meillä pakastetaan kaikki marjat sellaisenaan; pienissä astioissa ja laatikoissa, että pysyvät irrallisina. -Arveltiin että pehmenneet marjat jäätyisivät yhdeksi möykyksi. Niinpä päätettiin kokeilla tyrnihyytelön tekoa.

Kiehautettiin marjat, puristettiin siivilän läpi. Siemenet laitettiin kuivatukseen.

 Tyrnin siemenöljy tekee kuivatuksesta pitkäveteistä touhua...

Mehua keittämään, hillosokeria ohjeen mukaan sekaan.

Tässä kiehuu. Vahditaan, ettei kuohahda eikä pala pohjaan.

Ei valu enää, on hyytelöitynyt. Ja jäähtymään!

"Viimeiset" tyrnit talvisäilöön menossa. Hillosokerissa on mukana säilöntäaine, vähän lisäsin Melatinia ja huuhtelin rasiat Atamon-vedellä. Entisen kokemuksen mukaan säilyvät kylmävarastossa.

Kaunista ja melkoisen "ätäkkää". Tyrnihillo, tai -hyytelö, miten vain halutaan sanoa.

Sopii vaikkapa leipäjuuston kanssa...

Siemenrouheen kuivattelemiseen meni aikaa. Lopulta kokeiltiin vanhan ajan lihamyllyllä jauhaa.

Ongelmana oli se että meillä on liian paksut pöydät, ei saanut myllyä kiinni. Pieneen leikkuulautaan sai kiinni, mutta laudan paikoillaan pitämisessä oli kova homma. Siemenet murskaantuivat osittain...

" Nyt kesän viime kukka...."

Syksy on, ei mahda mitään.

Pieni pakkanen teki tuhoja kukkalaatikoissa. Samettiruusu ei kestä pakkasta ollenkaan, eikä näköjään zinnia.
Kävimme pikku reissulla Koillismaalla; sillä aikaa halla oli vieraillut pihalla.

Vaikka malvan kasvusto näyttää hennolta ja heikolta, se kestää kylmää jonkun verran. Alemman kuvan malvat ovat (muistaakseni) monivuotisia, joten kylmänkestävyys selittyy siitä.

Kesällä ihmettelin kukkaa, jota ei pitänyt olla laatikoissani ollenkaan. Mutta kaunopunahattu puhkesi vaan kukkaan elokuun lopulla! Mielenkiintoista, miten ensi keväänä, nouseeko?

Päivänkakkarat menettävät loistoaan; rajut merituulet ovat piiskanneet pitkät varret epäjärjestykseen.

Orvokki ei vähästä hallasta hätkähdä. Ja sinnikäs on tämä kukka; viereisestä laatikosta ehkä viime kesänä lennähtänyt siemen....ja tänä kesänä yrittelee kukkia omenapuun juurella. Verkko on rastaiden estona; nehän kuopii kuin kanat tuota kuorikatetta.

Villiintyneitä perennoja puskien juurilla.

Kesäkukat kuihtuvat ja paleltuvat. Luonnossa loistaa komea ruska, myös Hailuodon hietikkoisilla kumpareilla.
Vielä on väriä vaikka päivät lyhenevät.

Ja rannoilla korkeat ruovikot kuiskivat salaisuuksiaan: