Syksy on, ei mahda mitään.
Pieni pakkanen teki tuhoja kukkalaatikoissa. Samettiruusu ei kestä pakkasta ollenkaan, eikä näköjään zinnia.
Kävimme pikku reissulla Koillismaalla; sillä aikaa halla oli vieraillut pihalla.
Vaikka malvan kasvusto näyttää hennolta ja heikolta, se kestää kylmää jonkun verran. Alemman kuvan malvat ovat (muistaakseni) monivuotisia, joten kylmänkestävyys selittyy siitä.
Kesällä ihmettelin kukkaa, jota ei pitänyt olla laatikoissani ollenkaan. Mutta kaunopunahattu puhkesi vaan kukkaan elokuun lopulla! Mielenkiintoista, miten ensi keväänä, nouseeko?
Päivänkakkarat menettävät loistoaan; rajut merituulet ovat piiskanneet pitkät varret epäjärjestykseen.
Orvokki ei vähästä hallasta hätkähdä. Ja sinnikäs on tämä kukka; viereisestä laatikosta ehkä viime kesänä lennähtänyt siemen....ja tänä kesänä yrittelee kukkia omenapuun juurella. Verkko on rastaiden estona; nehän kuopii kuin kanat tuota kuorikatetta.
Villiintyneitä perennoja puskien juurilla.
Kesäkukat kuihtuvat ja paleltuvat. Luonnossa loistaa komea ruska, myös Hailuodon hietikkoisilla kumpareilla.
Vielä on väriä vaikka päivät lyhenevät.
Ja rannoilla korkeat ruovikot kuiskivat salaisuuksiaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti