Jäähyväisiä

Syysmyrsky pauhaa siihen malliin, että kesälle on jäähyväiset jätettävä.

Kesämökin "talviteloille" laitto on toistunut somessa ja tuttavien puheissa, sekin on lähestyvän talven enne. Mekin lähdimme "vielä kerran" käymään mökillä, vaikka meillä ei suuria töitä siellä talven varalle ole. Ei ole vesijohtoa, joka jäätyisi, eikä verkkovirtaakaan, joka olisi katkaistava.

No, katsottiin, ettei lintuja ole lentänyt ikkunoista sisään ja että eri rakennusten ovet ovat lukossa. Ja tietenkin, että pellit ovat auki.

Mitäpä sitä muuta kuin sateisena kylmänä päivänä käveli mökissä ikkunasta toiseen ja muisteli kesää.

Tuolta se keskipäivän kesäaurinko paistoi, suoraan etelästä. Sinne vei polku joutsenten laumoja katselemaan. Syksyisenä sumuisena päivänä joutsenten kalkatus kuului, mutta ei niitä näkynyt. Taisivat ruovikoissa piileksiä.

Naavainen kuusi ja hiukan lunta oksillaan. Mittari nollassa. siinä dokumentit.

Saunan ikkuna; pimeinä elokuun iltoina järven toiselta puolen tuikki valoja. Koivujen lehdet ovat lähes pudonneet, näkee järvelle alastomassa maisemassa. Mutta eipä siellä juuri mitään näy...

Tuonne oikeaan reunaan juhannusyön aurinko katosi; ehkä laskikin muutamaksi tunniksi.

Ja tuolta keskikesällä aurinko paistoi jo aamuyöllä kirkkaasti. Viimeisellä mökkireissulla ei aurinkoa näkynyt, sen kirkkaus on pimeänä vuodenaikana ikäänkuin unohduksissa. Keväällä sitä loistoa hämmästyy.

Lokakuun alakuloa; kyyneleitä.

 Saunan pukuhuoneen vanha tylliverho oli kesäkuumalla ihan sopiva, nyt se näyttää värjöttelevän lokakuun kylmässä kosteudessa.

Vuodenaikojen kierto on rikkaus. Syksyllä luonto kellastuu, tummuu, harmaantuu ja kuihtuu. Mutta talven levon jälkeen nousee niin ihanana, ettei muistakaan...