Translate

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Työaikaa...?


Minun lapsuudessani Savossa kesää sanottiin myös työajaksi. Se alkoi touonteosta, jatkui heinäntekona, sitten viljankorjuu, puinti ja lopuksi perunannosto. Pyrittiin siihen, ettei muita kiireellisiä töitä olisi sattunut "parhaaseen työaikaan".
En tiedä, miten nyt on, mutta meidän pikkuhuushollissa se pätee osittain. Marjoja viljellään kotitarpeiksi; noin 1000 litran pakastetilan verran.
Onhan niissä alkukesästäkin töitä, mutta varsinainen "työaika" alkaa mansikoiden kypsymisestä. Sitten vadelma, mustaherukka ja lopuksi tyrni.
Metsämarjoja kerätään kyllä, mutta viljellyissä on se hyvä puoli, ettei marjapaikkaa tarvitse "etsiä". Hillanpoimintaa ei juuri harrasteta, mustikkaa vähäsen. Puolukkaa kyllä ja karpaloita. Tänä syksynä suot ovat niin vetisiä, että karpalot taitavat jäädä noukkimatta.

Kyllä marjanpoimintakin käy työstä. Illalla kun silmänsä sulkee, marjat väikkyvät muka näkökentässä edelleen...


Mansikkamaalla riehuivat talvella myyrät tai muut nälkäiset. Keväällä tilanne näytti surkealta, mutta vähäsen tuli kuitenkin marjoja. Paikattiin kyllä pahimpia aukkoja uusilla taimilla. Ensi kesänä näkee, miten niitten kävi.


Vadelma menestyi yllättävän hyvin; syksyä kohden laatukin parani. Vadelmaa pitää poimia vähintään joka toinen päivä ja satokausi on pitkä; kyllä nämäkin pehkot silmissä vilisi vielä iltahämärissäkin...


Mustaherukka olisi parhaimmillaan tuoreena. Pakastettuna (ilman sokeria) se kirpeytyy, mutta miedompien marjojen seassa käy hyvin tuorepuuroon. Alla linkki, jossa kerron marjojen käytöstä. Viherher- ja valkoherukka ovat kyllä pehmeämpiä maultaan.   pitkä aamiainen

Linnutkin ymmärtävät "hyvän päälle", tekipä pesänsä pensaaseen. Ruokapaikka lähellä.


Marjat pakastetaan pienemmissä astioissa, että pysyvät irrallisina. Jäätyneet marjat kaadetaan suoraan pakastealtaaseen. Päälle on laitettu kuitukangas, pergamentti tms. Ihan hyvinä pysyvät...


Hailuodon puolukka on ainakin aukeilla paikoilla kypsää. Kostea kesä on kasvattanut hyvänkokoisia marjoja.


Tyrninpoiminnassa ei tänä syksynä ole isokaan työ. Vanhoja kasvustoja on uusittu, toistakymmenen vuoden iässä tyrnipensas rupeaa tulemaan vanhaksi eikä tuota enää hyvin. Pienistä pensaista ei paljoa kerry.
 Tällaisesta "Roope Ankan rahasäiliöstä" ei tyrnisadon suhteen tarvitse haaveilla. Kuva on 9/2011.

Karpalo ei ole vielä kypsää. Suot ovat nyt hyvin vetisiä, mahtaneeko päästä poimimaan karpaloita.

tiistai 16. elokuuta 2016

Kurpitsa ja maa-artisokka


Keväällä tein maa-artisokkakeittoa. Huomasin muutamassa mukulassa viehkeitä idun alkuja. Suloisia kerrassaan!


Eli pistinpähän multaan pieniin ruukkuihin. Sittemmin pari kertaa isompiin ja pihalle totuttelemaan. Lopulta pellon reunaan maahan ja tukikepit ympärille. Välillä artisokka-pari oli unohduksissa, elokuussa havaittiin kaatuneiksi, mutta ei katkenneiksi. Nostettiin taas pystyyn ja viritettiin järeämmät tukijat viereen. Tänään käytiin mittaamassa.

 Isomman kasvin mitta oli nyt 2,6 m, pienempi noin minun pituiseni (175).

"Kasvattajan" ylpeyttä! Vähän olen tehnyt näiden hyväksi; alkukesällä kastelin, tukinaruja solmin.

Maa-artisokka on kuulemma auringonkukan sukua. Maasta katsoen ei voi nähdä, onko latvassa kukukan aihelmaakaan. Jakkaralle kun nousi ja latvaa taivutti, sai kuvan.

Eipä taida ehtiä kukkaan. Eri asia on sitten maan-alainen kasvusto; mukuloita voi olla. Niistä saa huikean keiton!

Laitoin keväällä myös pussillisen kurpitsansiemeniä multaan. Kesällä ne pääsivät pihan kuumimpaan paikkaan entisen heinäkasan kylkeen.
Kurpitsakumpareessa näyttää mukulaa piisaavan!


Jostakin luin, että kurpitsasta pitäisi poistaa ylimääräisiä kukkia. Miten, sen olen unohtanut. Edelleen kukkii.

Toinen kysymys on se, milla lailla kurpitsaa käyttäisi. Joskus nuoruudessa tein pikkkelsiä, mutta nyt olen jo vuosikymmeniä sitten lopettanut etikka-sokeri-suola-systeemin käytön.
Opiskella pitää kurpitsareseptejä!

perjantai 12. elokuuta 2016

Pilvet on pilviä...

...vaikka ne kuinka kullassa ruskotelkooot.


Pilvet ovat lähes aineettomia ja lähes "turhia". Ei toki hyödyttömiä, vesihöyryä niissä on. Ja voivat antaa sadetta ja varjoa. Lisäksi ne antavat ilmaisia kauneusnäytäntöjä.
Kesäpilvet, nuo avaruuden lammaslaumat. Harmaan talvipäivän tasainen taivaanväri. Ukkosrintamat. Kiitävät pilvimassat myrskyisellä merellä, ne haaksirikkoisten lentävät hollantilaiset. Pilvet aamun sarastuksessa ja illan tummuessa.


Kesäyön pilvet "tietävät", missä aurinko kulkee, ne näkevät korkeudetaan sen, vaikka aurinko ei maan kamaralle näy.


Pilvet nostavat esirippunsa syrjään nousevan auringon tieltä; sen ensimmäinen valo iskee säihkyvänä tikarina. Päivä saapuu fanfaarien soidessa.

Illan valo on erilainen kuin aamun. Iltaruskoa ihminen katselee haikeana. Siinä on jotakin lopullista kuin vanhuudessa.
Pilvet väreilevät kaipauksen ja hyvästijätön väreissä; violetteina ja keltaisina.



"Katselen päivänlaskua, kaunis on illan rusko...!"

Ihminen tuntee kateutta pilviä kohtaan. Ne näkevät vielä auringon sieltä korkeudestaan. Ne lämmittelevät sen paisteessa kuin ihminen päivän paahteen lämmittämällä kivellä illan viileydessä. Päivä meni, häivähdys säilyy. Muisto eletystä.


Kun aurinko uppoaa syvemmälle horisonttiin, pilvet tummuvat. Värit synkkenevät. Oudot pilvihirviöt matkustavat yötaivaalla.


Uusia "metsiä" ja tasankoja näyttää kohoavan meren ylle, ruohikkoiset savannikukkulat kumpuilevat avaruudessa.


Pois meni merehen päivä.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Elokuu


Vielä on kesä.
Elokuussa taivas nousee korkeammalle, vedet väikkyvät sinisempinä.
Ruohonkorsissa näkyy jo tuleentumisen sävyt.









Lämpö. Loma.
Ja elokuun yöt.