Pilvet ovat lähes aineettomia ja lähes "turhia". Ei toki hyödyttömiä, vesihöyryä niissä on. Ja voivat antaa sadetta ja varjoa. Lisäksi ne antavat ilmaisia kauneusnäytäntöjä.
Kesäpilvet, nuo avaruuden lammaslaumat. Harmaan talvipäivän tasainen taivaanväri. Ukkosrintamat. Kiitävät pilvimassat myrskyisellä merellä, ne haaksirikkoisten lentävät hollantilaiset. Pilvet aamun sarastuksessa ja illan tummuessa.
Kesäyön pilvet "tietävät", missä aurinko kulkee, ne näkevät korkeudetaan sen, vaikka aurinko ei maan kamaralle näy.
Pilvet nostavat esirippunsa syrjään nousevan auringon tieltä; sen ensimmäinen valo iskee säihkyvänä tikarina. Päivä saapuu fanfaarien soidessa.
Illan valo on erilainen kuin aamun. Iltaruskoa ihminen katselee haikeana. Siinä on jotakin lopullista kuin vanhuudessa.
Pilvet väreilevät kaipauksen ja hyvästijätön väreissä; violetteina ja keltaisina.
"Katselen päivänlaskua, kaunis on illan rusko...!"
Ihminen tuntee kateutta pilviä kohtaan. Ne näkevät vielä auringon sieltä korkeudestaan. Ne lämmittelevät sen paisteessa kuin ihminen päivän paahteen lämmittämällä kivellä illan viileydessä. Päivä meni, häivähdys säilyy. Muisto eletystä.
Kun aurinko uppoaa syvemmälle horisonttiin, pilvet tummuvat. Värit synkkenevät. Oudot pilvihirviöt matkustavat yötaivaalla.
Pois meni merehen päivä.
Oliskin vanhuus noin komiaa kuin iltarusko!
VastaaPoistaNo,ohan se:) Katsohan vanhan hauraita käsiä ja rypytettyä nahkaa :)Voi mitkä kuvat.
VastaaPoistaNäissä kuvissa minun mielessäni soi taustalla Otto Mannisen 'Pellavan kitkijä'.
VastaaPoista'Katselen päivän laskua/kaunis on illan rusko./Ennen minä uskoin, mitä minä uotin,/nyt en enää usko.
Pilvet on pilviä/vaikka ne kuinka/ kullassa ruskotelkoot,/ toivot on turhia/vaikka ne kuinka/onnea uskotelkoot.'
- Ihmisen ikäkausista minulla on "näky" kuin vuorena, jolle noustaan. Nuoruudessa kiivetään innokkaasti ja odotetaan, että elämä todella "alkaisi", sitten kun....Kaikenlaisia tavoitteita tuntuu olevan. Sitä korkein huippua ei vain tunnu tavoittavan, aina ne loistelee edessäpäin. Elämässä jää runsaasti tavoittamalla sitä, mitä uneksii. Niin luulen.
Keski-iässä ja viimeistään eläkkeelle jäädessään ymmärtää; alas mäkeä jo laskeudutaan, pakko on painua. Unelmat jäävät loistavina pilvinä hohtamaan iltataivaalle.
Hienot ajatukset täydentävät kuvia.Ihanat unelmat,parhaita unelmina.
VastaaPoista-sama anonyymi-