Translate

perjantai 31. lokakuuta 2014

Rantoja ja rantoja

Hailuoto on "merestä noussut". maa nousee edelleen. Maan kohoaminen on jääkauden jälkiseurausta; mannerjään painama maa pyrkii rebaundiin, ponnahtaa takaisin.Useimmat rannat ovat matalia. Kuvassa Kääppäänkari Matikanniemen edustalla. Alhaisen veden aikana karille voi kävellä kuivin jaloin. Kun merivesi on ylhäällä, aallot pärskivät pajukon lomasta karin ylitse ja kuohuvat kivenlohkareissa. Ehkä lounaistuulten ja jään kuluttavat voimat aiheuttavat sen, ettei ruovikko kasva tämän matalan rannan alueella. Keväiset jäänlähdöt lanaavat kasvit juurineen irti. Jopa pajupuskia jää nostaa ja työntää risukasaksi kuivumaan.
Tämä kuva on otettu zoomaamalla Santosen pohjoisrannalta, laivaa siinä taidettiin varsinaisesti kuvata. Sankka läpipääsemätön ruovikko jatkuu satoja metrejä merelle. Ranta on suojassa rajuilta tuulilta. Jos pohjoisesta tuulee, merivesi laskee, eivätkä jäämassat pääse kellumaan rannalle. Jää ei ruoppaa näitä rantoja. Rehevä kaislikko kaatuu vuosi vuodelta niille sijoilleen ja maatuu siihen.
Vaikeaa on päästä rannalta "avoveteen".

Lauttarannasta kirkolle päin mennessä vilahtelee meri Vasken kohdilla. Lyhyet tienpätkät näyttävät kimaltavan veden ja hietikkorannan. Usein ohikulkiessa on tullut huokaistua; tuolla sitä avointa rantaa olisi. Hailuodon kunta on kaavoittanut ja myynyt Vasken alueelta asuntotontteja; mekin olemme nähneet siitä kertovan kyltin tienvarressa.
 "Tontit ovat varmaan älyttömän kalliita", siihen arviointiin meidän haaveemme on aina pysähtynyt.
Tähän saakka pysähtynyt, se pitää tarkentaa.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Hailuoto

Tämä saari on kiehtonut meitä jo pitkään. Nyt kun on selailtu vanhoja papereita, löytyi lehti-ilmoitusluonnos jostain -90-luvulta. Siinä etsittiin maatilaa tai taloa Hailuodosta. Tuolloin asuimme vielä Pirkanmaalla.
Sittemmin Oulussa asuessa seikkailimme täällä paljonkin. Muutamia mökkikauppojakin tuli tehdyksi ja monia jäkäläkankaita tallatuksi. Puhumattakaan karpalosoista ja muista marjamaista.

Pikkukämpältä käsin vaeltelimme saarta ristiin rastiin viime talvena. Suot olivat jäässä eikä juuri lunta ollut. Varsinkin kevättuulissa ja kirkkaudessa tunsi todella hengittävänsä meri-ilmaa.

Myöhemmin keväällä luimme Kalevasta, että Hanhisen "kamerapesälle" oli ilmaantunut liikaa kalasääskinaaraita. Että ihan tappelivat pesän emännyydestä. Samoihin aikoihin pikkukämpän yllä liiteli joku iso lintu, kävi kamppailua korpin kanssa ja kirkui. Arvelimme, mahtoiko olla ylimääräinen sääskineito. Monena päivänä ja iltana kuljeskelimme metsässä. Joskus huomasimmekin ison linnun lehahtelevan puitten lomassa. Saattoi niitä olla kaksikin.
Kun sitten kerran istuimme pikkukämpän portailla ja lintujen ilmataistelu oli käynnissä. Ilta-auringon valossa näimme "kalasääsken" alhaaltapäin selvästi.
"Sehän on kotka"!- Valkoinen pyrstön reunus ja ruskehtava pää ja kaula!

Missähän se pesii? Jossain lähellä. Metsävaelluksilla tuli vaistomaisesti silmäiltyä puiden latvuksiin; missä pesii suuri lintu?

Merikotkan näkeminen liittyi voimakkaasti tälle rannalle joutumiseen. Havaitsimme nimittäin sen massiivisen pesän samana aamuna kun olimme tulossa Vaskeen katsomaan myytävää taloa, netistä nähtyä.
 Ihme ja kumma, aamuauringossa kotkanpesä sattui silmiimme metsätietä autolla ajaessa. Melkoisen kaukana hakkuuaukion takana. Pitkin kesää sitä on seurattu, mutta ei ole tieltä poikettu lähemmäksi. Syysmyöhällä ajateltiin käydä tutkimassa pesäpuun juurelta, millaisia luita merikotkien ruokapöydältä on maahan nakeltu.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Ei sitä ihminen arvaa..

Kun poikkeaa tieltä katsomaan keväistä jäittenlähtöä, ei arvaa, että tulee heitetyksi sille rannalle. Kenties lopuksi iäkseen.
Muutos ei ilmoita suurella kellojenpaukkeella, hetki tuntuu tavalliselta. Poiketaanpa merenrantaan; tuollahan se vilahtelee. Katsellaan ja ihmetellään veden tuomaa jään paljoutta. Otetaan muutamia kuvia, lähdetään jatkamaan matkaa.
Ei arvata, että samalla paikalle tullaan palaamaan tulevaisuuderssa uudestaan; kaikenlaisissa säissä ja kaikkina vuodenaikoina.
Mitä tässä tapahtui? Mikä siinä vangitsi? Jää? Sininen jääkylmä meri? Taivaan lakeus, kaiken äärettömyys?
Mielellään siihen liekaan jäi, eikä pyri pois.