Tämä saari on kiehtonut meitä jo pitkään. Nyt kun on selailtu vanhoja papereita, löytyi lehti-ilmoitusluonnos jostain -90-luvulta. Siinä etsittiin maatilaa tai taloa Hailuodosta. Tuolloin asuimme vielä Pirkanmaalla.
Sittemmin Oulussa asuessa seikkailimme täällä paljonkin. Muutamia mökkikauppojakin tuli tehdyksi ja monia jäkäläkankaita tallatuksi. Puhumattakaan karpalosoista ja muista marjamaista.
Pikkukämpältä käsin vaeltelimme saarta ristiin rastiin viime talvena. Suot olivat jäässä eikä juuri lunta ollut. Varsinkin kevättuulissa ja kirkkaudessa tunsi todella hengittävänsä meri-ilmaa.
Myöhemmin keväällä luimme Kalevasta, että Hanhisen "kamerapesälle" oli ilmaantunut liikaa kalasääskinaaraita. Että ihan tappelivat pesän emännyydestä. Samoihin aikoihin pikkukämpän yllä liiteli joku iso lintu, kävi kamppailua korpin kanssa ja kirkui. Arvelimme, mahtoiko olla ylimääräinen sääskineito. Monena päivänä ja iltana kuljeskelimme metsässä. Joskus huomasimmekin ison linnun lehahtelevan puitten lomassa. Saattoi niitä olla kaksikin.
Kun sitten kerran istuimme pikkukämpän portailla ja lintujen ilmataistelu oli käynnissä. Ilta-auringon valossa näimme "kalasääsken" alhaaltapäin selvästi.
"Sehän on kotka"!- Valkoinen pyrstön reunus ja ruskehtava pää ja kaula!
Missähän se pesii? Jossain lähellä. Metsävaelluksilla tuli vaistomaisesti silmäiltyä puiden latvuksiin; missä pesii suuri lintu?
Merikotkan näkeminen liittyi voimakkaasti tälle rannalle joutumiseen. Havaitsimme nimittäin sen massiivisen pesän samana aamuna kun olimme tulossa Vaskeen katsomaan myytävää taloa, netistä nähtyä.
Ihme ja kumma, aamuauringossa kotkanpesä sattui silmiimme metsätietä autolla ajaessa. Melkoisen kaukana hakkuuaukion takana. Pitkin kesää sitä on seurattu, mutta ei ole tieltä poikettu lähemmäksi. Syysmyöhällä ajateltiin käydä tutkimassa pesäpuun juurelta, millaisia luita merikotkien ruokapöydältä on maahan nakeltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti