Mitä tarjottiin merikotkan ruokapöydässä?

Niinkuin aikaisemmin kerroin, liittyy merikotka tämän talon ostoon. Tuon suuren linnun pesä osui silmiimme Hailuodon erämaassa juuri saman päivänä kun olimme tulossa taloa katsomaan.
Koin tapahtuman ikäänkuin elähdyttävänä enteenä. Niinpä joskus nimitämmekin tätä uutta kotia Merikotkaksi.

Pitkin kesää olemme tarkkailleet lintuperheen liikehtimistä, tosin hyvin kaukaa, ettemme häritsisi pesintää.
Joskus näimme molemmat emot lehahtelemassa puitten lomassa tai kaartelemassa taivaalla. Muutaman kerran saimme uljaan linnun kuvatuksi.

Tämä kuva on otettu 9.9.2014. Oli syksyinen harmaa päivä. Muokkasin hiukan värejä, että sain dramatiikkaa kotkan pään taustalle. Ryhdikkäät "hartiat" ja ruskea-punerva pää.

Oli suunnitelma, että kun kotkapari lapsineen lähtee talvehtimispaikkaan, sitten käymme pesäpuun juurella tutkimassa, mitä heidän ruokapöydästään on maahan heitelty. Tänä aamuna näytti keli lupaavalta; monipäiväinen sade oli tauonnut ja pieni pakkanen kuivannut ruohikon.

Tavallista enemmän jouduimme kuitenkin kävelemään, sillä sade oli pehmentänyt metsätiet. Parempi kävellä kuin ruovittaa tiehen yhä syvempiä vakoja, niin päättelimme. - Melkoinen rämpiminen siitä reissusta tuli, pesä olikin aika kaukana, korkealla kumpareella. Näkyi kauas, kun osasi katsoa!Tiheiköitä rymysimme, metsäkoneiden maatuneita tienpohjia tallasimme, isoja vesiojia vaarallisesti ylitimme. Näkyi myös hirvien makuuksia ja metsälintujen kylpykuoppia. Isäntä kehitteli jo suunnitelmaa ensi kevääksi, metsonsoitimeen!

Lopulta huohotimme hikisinä ison pesäpuun juurelle. Rupesimme tutkimaan maata puun juurella, mitäs olikaan kuulunut menuun?

Isoja kalanruotoja oli tiputeltu, leukaluita, pään kappaleita. Ihmettelimme muutamaa luuta; olisiko jonkun pikkujyrsijän jalka. Tai onko tuo jäniksen "rintalasta"?

Hauen pää kahtena kappaleena.

Tällaista tavaraa olivat merikotkat tiputelleet pesästään! Luut ja ruodot eivät erotu kovin hyvin karikkeen päältä. Paperi tai muu yksivärinen tausta toisi ne paremmin esiin. Ja tietenkin parempi kamera ja kuvaustaito!

Sinne jäi pesä odottelemaan seuraavaa kesää!

Mutta sainpa sulan hattuuni! Mukava reissu, parhaan kaverin kanssa.

Hailuoto

Tämä saari on kiehtonut meitä jo pitkään. Nyt kun on selailtu vanhoja papereita, löytyi lehti-ilmoitusluonnos jostain -90-luvulta. Siinä etsittiin maatilaa tai taloa Hailuodosta. Tuolloin asuimme vielä Pirkanmaalla.
Sittemmin Oulussa asuessa seikkailimme täällä paljonkin. Muutamia mökkikauppojakin tuli tehdyksi ja monia jäkäläkankaita tallatuksi. Puhumattakaan karpalosoista ja muista marjamaista.

Pikkukämpältä käsin vaeltelimme saarta ristiin rastiin viime talvena. Suot olivat jäässä eikä juuri lunta ollut. Varsinkin kevättuulissa ja kirkkaudessa tunsi todella hengittävänsä meri-ilmaa.

Myöhemmin keväällä luimme Kalevasta, että Hanhisen "kamerapesälle" oli ilmaantunut liikaa kalasääskinaaraita. Että ihan tappelivat pesän emännyydestä. Samoihin aikoihin pikkukämpän yllä liiteli joku iso lintu, kävi kamppailua korpin kanssa ja kirkui. Arvelimme, mahtoiko olla ylimääräinen sääskineito. Monena päivänä ja iltana kuljeskelimme metsässä. Joskus huomasimmekin ison linnun lehahtelevan puitten lomassa. Saattoi niitä olla kaksikin.
Kun sitten kerran istuimme pikkukämpän portailla ja lintujen ilmataistelu oli käynnissä. Ilta-auringon valossa näimme "kalasääsken" alhaaltapäin selvästi.
"Sehän on kotka"!- Valkoinen pyrstön reunus ja ruskehtava pää ja kaula!

Missähän se pesii? Jossain lähellä. Metsävaelluksilla tuli vaistomaisesti silmäiltyä puiden latvuksiin; missä pesii suuri lintu?

Merikotkan näkeminen liittyi voimakkaasti tälle rannalle joutumiseen. Havaitsimme nimittäin sen massiivisen pesän samana aamuna kun olimme tulossa Vaskeen katsomaan myytävää taloa, netistä nähtyä.
 Ihme ja kumma, aamuauringossa kotkanpesä sattui silmiimme metsätietä autolla ajaessa. Melkoisen kaukana hakkuuaukion takana. Pitkin kesää sitä on seurattu, mutta ei ole tieltä poikettu lähemmäksi. Syysmyöhällä ajateltiin käydä tutkimassa pesäpuun juurelta, millaisia luita merikotkien ruokapöydältä on maahan nakeltu.