Marraskuun 21. päivä

Tämä keskiviikkoaamu olikin kirkas. Yöllä tähdet loistivat kirkkaina ja kuu oli täyttymässä pyöreyteensä.

-Mihin aikaan aurinko nousee tänään, kysäisin aamuhämärissä.
- Nousee 9.16, laskee 14.54, päivän pituus 5h 38min, tuli vastaus isännältä. Juuri oli avannut netin.
- Mutta vielä lyhenee päivä yli 2 tuntia, lisäsi.

Kun oli pitkästä aikaa selkeä taivas, lähdettiin auringonnousua katselemaan. Muutenkin kiinnosti nähdä, miten syksy etenee rannalla.

Siellä kuumottaa!

Vasken rannalta katsottuna näytti nousevan Liminganlahden pohjukasta. Kuvassa häämöttää lahden suu: oikealla Lumijoen Varjakkaa, vasemmalla Oulunsalon Pajuniemi.

Havaitaan, että merivesi on hyvin alhaalla; rannalle on paljastunut niemiä ja pikkuisia saaria.

Kesän muhkeat ruovikkorannat ovat kadonneet. "Rannan korsia syys jo tallaa..."

Jossakin kasvusto on pitänyt pintansa. Vanhaan aikaan täällä Hailuodossa käytettiin näitä tupsupäitä tyynyn pehmusteina; 'ryvinpääpolsteria' muistelevat vanhat. Kyllä noilla isonkin polsterin täyttäisi.

Hiukan oli jäitä rannalla. Merivesi nousee ja laskee alinomaa ja jättää jäävöitä merkiksi; tässä asti loiski vesi.

Aamuaurinko valaisi rannalle ajautuneita jäitä. Kaunista. Pakkasyö oli kovettanut rannat, mukana oli vaeltaa. Tuuli lännestä, pientä aallokkoa. Jäähileet keinuivat rantavedessä.

Mutta lyhyt oli päivä, puolilta päivin aurinko alkoi kaartua taas horisonttiin. Pikkuisen ehti käsitöitä tehdä. Vieläkö jatkaisi ja laajentaisi jämälankapeittoa?

Alla mittana sininen fleesehuopa. Ehkä pitäisi vielä suurentaa tilkkutyötä....

Mutta ilta joutuu; aurinko valmistautuu laskemaan, ja taas rantaan katselemaan...

Sinnehän laskee; tummaan pilveen. Hiukan näyttäytyy juuri ennen Hanhisen taakse  painumistaan.

Mitenkäs se runoilija muotoilikaan:"Pois meni merehen päivä." Haikeat iltataivaan pilvet!

Lyhyt päivä; pitkä pimeä iltapuhde; valoa kaivataan. Ledvalot pallossa; käpyjä sisällä!

Valoa, valoa!

Kyllä on pimeää aikaa! Kun ei ole lunta ja pilvet peittävät taivaan yötä päivää.

Puolenpäivän aikoihin pitäisi päivän olla kirkkaimmillaan, mutta sumu ja tihkusade hämärtävät näköalan.

Että valoa kaivataan. Vaikka joulu ei ole vielä lähelläkään, tekee mieli kaivella tuikkuja ja valosarjoja esiin.
Tein jopa valaisevia tauluja Vallilaverhoista ja pienistä ledvalosarjoista. Pingotin kankaan tyroksilevyn ympärille, pistelin nuppineuloja ikkunoiden kohdille. Sitten taustapuolelta kaiversin nuppineulojen kohdille reikiä ja painoin valosarjan pikkulamput reikiin. Sinitarralla täytin kolot, että lamput pysyisivät paikoillaan.

 Tällaisia tuli: Suomenlinna ja Oulun Pikisaari.

Huoneissa on hämärää, sen näkee kuvista.

Ikkunaankin piti virittää lisää valoa, vaikka ei tuo punainen juuri valaise. Ilahduttaa mieltä kuitenkin.

Etupihalla on vanha omenapuu.

Kesäkuussa se oli kukkia täynnä....

...ja syksyllä omenia.

Marraskuussa se valutti oksiltaan kyyneleitä; lehdettömänä.

Laitoinpa valoa puulle!

Pimenevässä illassa ne välkkyvät.

Pihapöllö ja vahtikoira saivat tyytyä lyhdyn pieneen valoon, vesisateessa. Naamat märkinä kiiltäen!

Entä sisäkukat, kellastumaan pyrkivät.Valoa, valoa!

Kukkalampun punainen valo saa epätodellisen värimaailman.
Eteisessä pitkä putki on kyllä häikäisevän kirkas; mitä vaikuttanee ruukkujen asukkaisiin? pelakuu ainakin pyrkii kukkimaan.

Marraskuun seitsemäs päivä

Uudenkuun päivä.
Sumua. Tyyntä. Kosteaa. Hämärää.

Kuusimetsästä hämäryys ei väisty koko päivänä. Metsä on kyllä vehreä, kuuset kauniin vihreitä.

Rannalla on valoisampaa, koska on vähemmän puita ja maasto avonainen.

Maassa löytyy kyllä väreja.

Kun tuuli tyyntyy, merivesi laskee, valuu etelään. Rannalle jäävät meriveden työt näkyviin. Voimaa ja sitkeyttä on vedellä ja tuulella.

Veden tuomaa kasvimassaa rannalla....

...ja tiukalle vyyhdelle kehrättyä.

Aallokon uudelleen muotoilemaa rantaviivaa.

Juurineen irti...

...ja kumoon!
Mutta istuiko tässä kivellä merenneito? Unohtiko huntunsa rannalle? Vaahdolla koristetun huntunsa.

Sumuisena päivänä rannalla on erikoinen tunnelma; näköala katoaa.

Katselen merimaisemaa! Maailman laita?

"Viimeisellä rannalla"?

Vaikka näkyvyys on olematon,elämää merellä ja meren yllä on. Joutsenet ääntelevät, lautta kuulostaa etääntyvän Huikusta kohti manteretta.

Katsoin airtraffic-sivustolta, että etelästä on Finnairin kone tulossa Ouluun. Tässä kaikki, mitä havaintoja sen ylilennosta sain:

Olen seurannut tuolta sivustolta saapuvien ja oulunsaloon laskeutuvien koneiden korkeutta tässä kohtaa. Noin 500m:n korkeudella enää ovat.

Eipä saatu näköhavaintoa, mutta läheltä meni! -Tiedän kyllä, että lentokoneet lentävät sumujen ja pilvien päällä; kenties auringonpaisteessa. Mutta sumun läpi piti kenttä ja kiitorata löytää; teknisten laitteiden avulla.