Marraskuun 21. päivä

Tämä keskiviikkoaamu olikin kirkas. Yöllä tähdet loistivat kirkkaina ja kuu oli täyttymässä pyöreyteensä.

-Mihin aikaan aurinko nousee tänään, kysäisin aamuhämärissä.
- Nousee 9.16, laskee 14.54, päivän pituus 5h 38min, tuli vastaus isännältä. Juuri oli avannut netin.
- Mutta vielä lyhenee päivä yli 2 tuntia, lisäsi.

Kun oli pitkästä aikaa selkeä taivas, lähdettiin auringonnousua katselemaan. Muutenkin kiinnosti nähdä, miten syksy etenee rannalla.

Siellä kuumottaa!

Vasken rannalta katsottuna näytti nousevan Liminganlahden pohjukasta. Kuvassa häämöttää lahden suu: oikealla Lumijoen Varjakkaa, vasemmalla Oulunsalon Pajuniemi.

Havaitaan, että merivesi on hyvin alhaalla; rannalle on paljastunut niemiä ja pikkuisia saaria.

Kesän muhkeat ruovikkorannat ovat kadonneet. "Rannan korsia syys jo tallaa..."

Jossakin kasvusto on pitänyt pintansa. Vanhaan aikaan täällä Hailuodossa käytettiin näitä tupsupäitä tyynyn pehmusteina; 'ryvinpääpolsteria' muistelevat vanhat. Kyllä noilla isonkin polsterin täyttäisi.

Hiukan oli jäitä rannalla. Merivesi nousee ja laskee alinomaa ja jättää jäävöitä merkiksi; tässä asti loiski vesi.

Aamuaurinko valaisi rannalle ajautuneita jäitä. Kaunista. Pakkasyö oli kovettanut rannat, mukana oli vaeltaa. Tuuli lännestä, pientä aallokkoa. Jäähileet keinuivat rantavedessä.

Mutta lyhyt oli päivä, puolilta päivin aurinko alkoi kaartua taas horisonttiin. Pikkuisen ehti käsitöitä tehdä. Vieläkö jatkaisi ja laajentaisi jämälankapeittoa?

Alla mittana sininen fleesehuopa. Ehkä pitäisi vielä suurentaa tilkkutyötä....

Mutta ilta joutuu; aurinko valmistautuu laskemaan, ja taas rantaan katselemaan...

Sinnehän laskee; tummaan pilveen. Hiukan näyttäytyy juuri ennen Hanhisen taakse  painumistaan.

Mitenkäs se runoilija muotoilikaan:"Pois meni merehen päivä." Haikeat iltataivaan pilvet!

Lyhyt päivä; pitkä pimeä iltapuhde; valoa kaivataan. Ledvalot pallossa; käpyjä sisällä!