Pitkin syksyä se on tullut mieleen silloin tällöin. Että millainen joulukortti "tehdään". Useita kymmeniä vuosia sellaisia on värkätty; kulloinkin hallinnassa olleella tekniikalla. Leikeltyjä, askarreltuja ja valokuvista muokattuja.
Kun täällä on tämä huikea merenranta, joskus kevättalvella jo keksin, että jos joulupukki kulkisikin rannalla. Tai tulisi mereltä jäätä pitkin.
Pukki vetäisi pulkkaa, täyttä lahjakuormaa. Siinäpä olisi tunnelmaa!
Kunhan tämä ranta jäätyy, niin joulu se tulla jollottaa. "Ankkastukki kainalossa ja sillinpäitä päällä"
Syksyllä suunnittelin kuvakulmia; tuota valkamaa pitkin voisi tulla. Hieno korkea ruovikko antaisi lisäväriä; auringonlaskun punaa!
Mutta mutta. Syksy oli kovin lauha, pimeni, mutta ei pakastanut. Ei lunta, ei lunta. Meri sula.
Hiukan kuuraa hietikolla. Ei oikein joulun tunnelmaa...No, ei auta, joulu lähenee. Yleensä itsenäisyyspäivän tienoilla on kortit laitettu postiin, sitä ennen ne pitäisi verkkopalvelussa vielä teettää. Eli; -eikun rekvisiitta kasaan ja rannalle.
Tavarat tosin sullottiin reppuun ja isoon muovikassiin. Ei iljetty kylätiellä pukin varusteissa kummitella keskellä päivää.
Lahjakori esiin, tukeva keppi lahosta lepästä, pukin varusteet päälle ja kuvauksiin!
Siinäpä pukki askeltaa. Aurinko oli laskemassa. Ei sitä kuitenkaan näkynyt, vaikka tarkoitettiin kuvata pukin saapuminen auringonlaskun punaamassa ruovikossa. Havaittiin myös että kesällinen kasvustomassa on harventunut. Rannan korsia syys jo tallaa, runoili joku.
Voi pukkiparkaa! Merituuli näytti puhaltaneen viiksen palloksi suun eteen. Tämä huomattiin tosin vasta kun kuvia katseltiin kotona ruudulta isossa koossa. Toinen parta, se leukaan laitettava, se olikin hukassa.
Melko apeissa tunnelmissa katseltiin kuvia.
Muutama päivä joulukortin suunnittelu oli jäissä. Tuli myrsky, satoi vähän lunta.
- Pitäisikö meidän käydä uudelleen kuvaamassa rannalla? kysäisi isäntä.
Kävin katsomassa kuvauspaikkaa.
Jäitä oli tullut rantahietikolle.
Mihin kadonnut se pöyheä ruovikko? Jäät lananneet sen alleen. Ei noissa jääröykkiöissä joulupukki voi kulkea. Liukkaita!
No, sitten muutamana aamuna katselin kotipihaa "sillä silmällä".
Jos pukki tulisi tuota polkua nuottatuvalta? Auringonnousun kajo valaisi hetken puiden lomasta.
No niin. Pukki pukeutumaan, leukapartakin löytyi sopivasti.
Mitenkäs tämä. Löydettiin vanha kukkakorikin; tosin siihen ei paljoa paketteja mahtunut.
Vai seisoisiko pukki tässä nuottatuvan ovella. Takaa tosin häämötti pahasti apulantasäkki.
No, olkoon tämä! Hämärä päivä ja hallava hirsiseinä; jotakin piristystä kaipaisi...
Huomattiin Kärkkäinen Oy:n verkkopalvelusta tällainen hilpeä kehys. Ja ripeästi toimi Kärkkäinen; maanantaina vähän ennen klo 17 lähti tilaus ja keskiviikkona puolilta päivin korttipaketti kolahti postilaatikkoon.
Että tällainen tohina täällä. Mukavaa joulun odotusta!
Miten hieno - itse tehty, vaivaa nähty ja mielikuvittelua käytetty - ikioma joulukortti-idea! Hauska tarina. Kortti saa hyvälle mielelle.
VastaaPoistaMahtavia kuvia! Meri on aina meri. Mun suosikki on "pukki ruovikossa". Kiitos näistä.
VastaaPoistaEiköhän liene niin, että "vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi eikkimään..." Tuo koukkuselkä on kyllä hiukan kipeä, mutta onhan tässä vielä jouluun aikaa. Jospa suortuu, selkä! Riitta
VastaaPoistaEipä tuolla lampaita nyt kedolla paimenneta. Suomen maisemaan pukki paremmin kuuluu. Mutta tähtitaivas sama siellä kaukana ja täällä.
VastaaPoista