Valoa, valoa!

Kyllä on pimeää aikaa! Kun ei ole lunta ja pilvet peittävät taivaan yötä päivää.

Puolenpäivän aikoihin pitäisi päivän olla kirkkaimmillaan, mutta sumu ja tihkusade hämärtävät näköalan.

Että valoa kaivataan. Vaikka joulu ei ole vielä lähelläkään, tekee mieli kaivella tuikkuja ja valosarjoja esiin.
Tein jopa valaisevia tauluja Vallilaverhoista ja pienistä ledvalosarjoista. Pingotin kankaan tyroksilevyn ympärille, pistelin nuppineuloja ikkunoiden kohdille. Sitten taustapuolelta kaiversin nuppineulojen kohdille reikiä ja painoin valosarjan pikkulamput reikiin. Sinitarralla täytin kolot, että lamput pysyisivät paikoillaan.

 Tällaisia tuli: Suomenlinna ja Oulun Pikisaari.

Huoneissa on hämärää, sen näkee kuvista.

Ikkunaankin piti virittää lisää valoa, vaikka ei tuo punainen juuri valaise. Ilahduttaa mieltä kuitenkin.

Etupihalla on vanha omenapuu.

Kesäkuussa se oli kukkia täynnä....

...ja syksyllä omenia.

Marraskuussa se valutti oksiltaan kyyneleitä; lehdettömänä.

Laitoinpa valoa puulle!

Pimenevässä illassa ne välkkyvät.

Pihapöllö ja vahtikoira saivat tyytyä lyhdyn pieneen valoon, vesisateessa. Naamat märkinä kiiltäen!

Entä sisäkukat, kellastumaan pyrkivät.Valoa, valoa!

Kukkalampun punainen valo saa epätodellisen värimaailman.
Eteisessä pitkä putki on kyllä häikäisevän kirkas; mitä vaikuttanee ruukkujen asukkaisiin? pelakuu ainakin pyrkii kukkimaan.