Hurrikaanin häntä

 Toissapäivänä kuljin pitkin rantaa. Aurinko laski tummaan pilveen, vaikka koko päivän oli ollut aurinkoista. Mahtaneeko tuolla olla tulossa se valtameren hurrikaani, säätiedotus oli kertonut, että rajumyrskyn hännät voivat huiskia täällä saakka.

Tuuli melkoisesti, etelästä. Tumma pilvi työntyi auringon eteen. Hämärä laskeutui.

 Tuuli puisteli pihapuita, myös sitä kaksihaaraista suurta kuusta. Jos se kaatuu, osuuko eteisen kattoon...

Yöllä tuuli ei kuitenkaan tuntunut kovalta; kääntyi pohjoisen puolelle. Pohjoistuuli ei satu meidän pihalle, tulee saaren takaa. Noin kolmen kilometrin "metsätaival" ja harjanteet taltuttavat enimmät puuskat. -Puu oli pystyssä aamullakin, mutta maa oli valkoinen. Toinen ensilumi tälle syksylle.

Joka paikassa sitä on, jopa koivupökkelöiden kääpäröykkiöissä.

Katajapehkojen päällä.

Olipa tarttunut marjapensaiden alastomiin oksiinkin.

Päivällä tuuli kääntyi taas länteen, sade lakasi. Aurinko oli jossakin, vaikka sitä ei näkynyt. Valon kajastus merenlahden takana.

Tuuli kiidätti pilviä ja väläytti joskus auringonkin hetkeksi näkyviin. Rannalla on lunta ja tulvavesissä jäähyhmää. Ei jäätä toistaiseksi.

 

Valoa on vähän tähän aikaan. Silti jotakin väriä saattaa löytyä; taivaan valo heijastelee veden pinnalta.

Rantahietikko ei ole vielä jäässä, lumi ei siinä pysy.

Älä mene rantakiville, ne voivat olla liukkaita!

Talveksi taitaa kääntyä; hurrikaanin häntä toi lumisateen. 

Kuinkahan kauan tätä lenkkipolkua pystyy juosten pitämään auki...

Talveen kuorrutettu ranta

Syksyllä meren ranta muuttaa ilmettään sään mukaan; apeaa alakuloa, tuulta, sumua, sadetta.
Ei viitsi kauan oleilla myrskyisellä rannalla; kosteus tihkuu ilmassa, maassa ja oksissa.

Ei lintuja, vain tuulen humina.

Mutta illan mittaan tyyntyy, selkenee, pakastuu.

Aamulla mökkiläistä odottaakin eteisen ikkunasta erilainen näky. Luonto on kuorrutettu huurteeseen, se valaisee maiseman.

Tuotapa on lähtettävä katsomaan. Metsät hehkuu valkeutta!

Sinitaivas loistaa päivän kirkkaimmalla hetkellä.

Ja rannan puut! Tätä kauneutta!
Rannalla on muutakin ihmeellistä ja yllättävää:

Valoa, valoa!

Kyllä on pimeää aikaa! Kun ei ole lunta ja pilvet peittävät taivaan yötä päivää.

Puolenpäivän aikoihin pitäisi päivän olla kirkkaimmillaan, mutta sumu ja tihkusade hämärtävät näköalan.

Että valoa kaivataan. Vaikka joulu ei ole vielä lähelläkään, tekee mieli kaivella tuikkuja ja valosarjoja esiin.
Tein jopa valaisevia tauluja Vallilaverhoista ja pienistä ledvalosarjoista. Pingotin kankaan tyroksilevyn ympärille, pistelin nuppineuloja ikkunoiden kohdille. Sitten taustapuolelta kaiversin nuppineulojen kohdille reikiä ja painoin valosarjan pikkulamput reikiin. Sinitarralla täytin kolot, että lamput pysyisivät paikoillaan.

 Tällaisia tuli: Suomenlinna ja Oulun Pikisaari.

Huoneissa on hämärää, sen näkee kuvista.

Ikkunaankin piti virittää lisää valoa, vaikka ei tuo punainen juuri valaise. Ilahduttaa mieltä kuitenkin.

Etupihalla on vanha omenapuu.

Kesäkuussa se oli kukkia täynnä....

...ja syksyllä omenia.

Marraskuussa se valutti oksiltaan kyyneleitä; lehdettömänä.

Laitoinpa valoa puulle!

Pimenevässä illassa ne välkkyvät.

Pihapöllö ja vahtikoira saivat tyytyä lyhdyn pieneen valoon, vesisateessa. Naamat märkinä kiiltäen!

Entä sisäkukat, kellastumaan pyrkivät.Valoa, valoa!

Kukkalampun punainen valo saa epätodellisen värimaailman.
Eteisessä pitkä putki on kyllä häikäisevän kirkas; mitä vaikuttanee ruukkujen asukkaisiin? pelakuu ainakin pyrkii kukkimaan.

Marraskuun seitsemäs päivä

Uudenkuun päivä.
Sumua. Tyyntä. Kosteaa. Hämärää.

Kuusimetsästä hämäryys ei väisty koko päivänä. Metsä on kyllä vehreä, kuuset kauniin vihreitä.

Rannalla on valoisampaa, koska on vähemmän puita ja maasto avonainen.

Maassa löytyy kyllä väreja.

Kun tuuli tyyntyy, merivesi laskee, valuu etelään. Rannalle jäävät meriveden työt näkyviin. Voimaa ja sitkeyttä on vedellä ja tuulella.

Veden tuomaa kasvimassaa rannalla....

...ja tiukalle vyyhdelle kehrättyä.

Aallokon uudelleen muotoilemaa rantaviivaa.

Juurineen irti...

...ja kumoon!
Mutta istuiko tässä kivellä merenneito? Unohtiko huntunsa rannalle? Vaahdolla koristetun huntunsa.

Sumuisena päivänä rannalla on erikoinen tunnelma; näköala katoaa.

Katselen merimaisemaa! Maailman laita?

"Viimeisellä rannalla"?

Vaikka näkyvyys on olematon,elämää merellä ja meren yllä on. Joutsenet ääntelevät, lautta kuulostaa etääntyvän Huikusta kohti manteretta.

Katsoin airtraffic-sivustolta, että etelästä on Finnairin kone tulossa Ouluun. Tässä kaikki, mitä havaintoja sen ylilennosta sain:

Olen seurannut tuolta sivustolta saapuvien ja oulunsaloon laskeutuvien koneiden korkeutta tässä kohtaa. Noin 500m:n korkeudella enää ovat.

Eipä saatu näköhavaintoa, mutta läheltä meni! -Tiedän kyllä, että lentokoneet lentävät sumujen ja pilvien päällä; kenties auringonpaisteessa. Mutta sumun läpi piti kenttä ja kiitorata löytää; teknisten laitteiden avulla.