Marraskuun seitsemäs päivä

Uudenkuun päivä.
Sumua. Tyyntä. Kosteaa. Hämärää.

Kuusimetsästä hämäryys ei väisty koko päivänä. Metsä on kyllä vehreä, kuuset kauniin vihreitä.

Rannalla on valoisampaa, koska on vähemmän puita ja maasto avonainen.

Maassa löytyy kyllä väreja.

Kun tuuli tyyntyy, merivesi laskee, valuu etelään. Rannalle jäävät meriveden työt näkyviin. Voimaa ja sitkeyttä on vedellä ja tuulella.

Veden tuomaa kasvimassaa rannalla....

...ja tiukalle vyyhdelle kehrättyä.

Aallokon uudelleen muotoilemaa rantaviivaa.

Juurineen irti...

...ja kumoon!
Mutta istuiko tässä kivellä merenneito? Unohtiko huntunsa rannalle? Vaahdolla koristetun huntunsa.

Sumuisena päivänä rannalla on erikoinen tunnelma; näköala katoaa.

Katselen merimaisemaa! Maailman laita?

"Viimeisellä rannalla"?

Vaikka näkyvyys on olematon,elämää merellä ja meren yllä on. Joutsenet ääntelevät, lautta kuulostaa etääntyvän Huikusta kohti manteretta.

Katsoin airtraffic-sivustolta, että etelästä on Finnairin kone tulossa Ouluun. Tässä kaikki, mitä havaintoja sen ylilennosta sain:

Olen seurannut tuolta sivustolta saapuvien ja oulunsaloon laskeutuvien koneiden korkeutta tässä kohtaa. Noin 500m:n korkeudella enää ovat.

Eipä saatu näköhavaintoa, mutta läheltä meni! -Tiedän kyllä, että lentokoneet lentävät sumujen ja pilvien päällä; kenties auringonpaisteessa. Mutta sumun läpi piti kenttä ja kiitorata löytää; teknisten laitteiden avulla.