Hailuodon lauttaliikenne 50 vuotta

Tällainen merkkipäivä oli heinäkuun lopulla ja FinFerries julkaisi oikein juhlalogon!

Kutsuvieraille oli juhlatilaisuus Oulunsalon lauttarannassa Meriluoto-lautan kannella. Kuvassa Hailuodon kunnan edusajat menossa tilaisuuteen; kunnanjohtaja Aki Heiskanen ja kunnanhallituksesta vpj Leo Sauvola.

Päivää juhlistettiin kahvitarjoilulla Merisillan matkustamossa, aamu viidestä alkaen.

                                                                Kuva: sanomalehti Rantalakeus
Kahvitarjoilussa avusti entinen kunnansihteeri Salli Mäkelä; hänhän on isomman lautan, Merisillan kummi.
 Kun tämä "jäätä särkevä"  mahtilautta otettiin käyttöön 1989, Salli runoili uuden lautan kunniaksi. Ennustelipa myös tulevaisuutta: "...velloo vettä, särkee jäätä, valtaisa on virran vuo. Sentään ääreen kahden niemen...sisältyy myös sillan siemen."

Kuvassa myös Kauko Ervasti, joka järjesti munkkikahvitarjoilun yhdessä veljensä Joukon kanssa. Ervastin veljekset ovat seuranneet ja palvelleet lauttaliikennettä kahvilanpitäjinä lähes 50 vuotta, molemmin puolin salmea. Kauko on järjestänyt myös muuta matkailupalvelua ja oheistoimintoja.

Viime viikonloppuna vietettiin Hailuodon kotiseutupäivää. Moninaisesta ohjelmatarjonnasta minua kiinnosti erityisesti pääjuhla, jossa juhlapuhujaksi ilmoitettiin kuvassa oleva Kauko Ervasti. ja aiheena oli juuri lauttaliikenteen 50-vuotistaival.

Muitakin kiinnostuneita oli; Aito Helmi-salin täydeltä!

Kaukolla on sana hallussaan! Todella mukaansatempaava esitys, kiitos siitä!

Tästähän se lauttaliikenne alkoi:

Mahtaa olla suuria herroja ensimmäisellä lautalla; vanhoja leijona-rekisterikilpiä. Ministeritasoa ja valtionhallintoa kesällä 1968.

Aluksi lauttavuoroja oli vain 4 päivässä, -70-luvulla 6-8 vuoroa. Jonot muodostuivat hyvin pitkiksi. Kauko kertoi, että häntä rupesi kauhistamaan ja säälittämään nälkäisten lasten hätä. Nälkä oli, mutta kotiin ei päästy tuntikausiin.

Kauko oli tuolloin vielä alaikäinen, mutta kioskilupa irtosi nimismies Länsitien avustuksella. Limonaadia myytiin kioskista. Sitten keksittiin liikeidea; aletiin myydä elintarvikkeita kylmälaukusta autojonoihin. Polkupyörän sarvessa kuljetettiin tavaraa, kyllä kelpasi. Jopa vispipuuroa tuotiin lapsiparkojen nälkään.
Sitten 1970-luvun puolivälissä oli jo isompi kioski, jonottajia palvelemassa.

Monenlaista kamppailua käytiin luonnonvoimia vastaan. Ensimmäiset lautat; Merituuli ja Merilintu olivat tarkoitetut lämpimiä seutuja varten. Talvella ne kokivat kovia.
Jouduttiin pyytämään apuun järeämpää kalustoa.

Tässä jäänmurtaja Sisu avaa väylää Hailuotoon. Kuva on Ervastin valokuvanäyttelystä Merisillan matkustamossa. Otin kuvasta kuvan; laatu siinä kärsi!

Tässä pioneerit räjäyttävät auki lautan uomaa. Kuva Kauko Ervastin näyttelystä. Vuosiluku ei tiedossa, kuitenkin ennen vuotta 1989.

Siltahanke oli jo esillä vuonna 1984, mutta siihen tuli tyrmäys. Lauttaliikenne oli talvisaikaan pysähdyksissä, niin myös raskas liikenne. Tilausajobussit eivät päässeet Hailuotoon. Kesälläkin asuntovaunut täyttivät helposti noin 30:n auton Merituuli-lautan. Ruuhkia muodostui, liikenne takkuili. Vesilintujahtiin menijoiden jonotusruuhkat olivat tiedossa ympäri maan.

- Kauko tarttui asiaan ja kirjoittaa näppäsi liikenneministeriöön kansliapäällikkö Korpelalle. Kirjeessä oli 16-kohtainen vaatimuslista; esimerkiksi vaadittiin isompaa, 60:n auton lauttaa, joka kykenisi ympärivuotiseen liikennöintiin. Jäävahvistettu lautta tarvittiin. Kaukon kirjeeseen tulikin vastaus lentolipun muodossa ja kutsu Helsinkiin Korpelan virastoon.  Palaverin tuloksena saatiin järeä autolautta Merisilta, sama josta Salli Mäkelä runoili tuon alussa olleen värssyn.

Silta puhuttaa Hailuodossa; sen pitäisi ojentua mantereelta saareen tuossa 2021-25 aikahaarukassa.

Kauko Ervasti puhui menneisyyden lisäksi myös tulevaisuudesta; entä sitten kun silta on tosiasia?

No, Marjaniemeen tarvitaan parkkihalli, sillä tunnissa siltaa pitkin viilettää saareen jopa tuhat autoa tunnissa. (Jonottajien ennätys kesältä 2017 Oulunsalon puolella: 310 autoa jonossa ja osa kyllästyi lähti jonosta pois..)
Mihin ne tulijat Marjaniemen nokalla pannaan ja mikä tai kuka nämä turistilaumat palvelee?

Kauko ennusteli, että tarvitaan palveluja, majoitusta ja parkkihalli; hän oli jopa tehnyt suunnitelmaa Marjaniemen varalle. Piirros oli ikkunassa, joten siitä ei saanut tarkkaa kuvaa.

 Nykyinen Marjaniemi oikealla: valkoinen majakka, hotelli ja kalastajakylä. Siitä vasemmalle uutta ja uljasta Marjaniemeä; näköala-ja vesitorni, luxus-pientaloja, matkailuhotelli ja parkkitalo.
Kauko myös aavisteli, että Oulun rahamiehet kyllä iskevät silmänsä Santosen niemeen; Oulun uusi asumalähiö, lyhyen matkan päässä kaupungista. Siis kerrostaloja Santosen männikköharjanteille...

Kyllä täällä suunnitella osataan!

Mutta toistaiseksi kuljetaan lautalla. Lähes jokaisella säällä.

Mitäs sitä teille kuuluu?

Näin kysäisi muuan tuttava äskettäin.
Eipä erikoista, niinhän on tapana sanoa.

Jos ihan kirjaimellisesti otetaan, meillä on sisällä melko hiljaista. Ulkona sensijaan kuuluu yhtä ja toista. Naapurin iloinen kukonlaulu, tiaisten reviiriäänet, varisten ja korppien jylhät äänet, fasaanin sordino tööttäys. On kuulunut myös joutsenten ylilentoääniä ja merilintujen honotusta. Tänä aamuna kuulin kyyhkysen äänen. "Sulaneella sydämellä laulaa toukomettinen", näin sen ilmaisee virrenvärssy.
Tällaista kuulu. No tietysti myös lentoliikenteen äänet, ja tiellä on alkanut se tavallinen heiluriliikenne; lautalle ja lautalta kylälle. Jäätie suljettiin viikonloppuna. Merellä näkymä on talvinen; jäiden seassa porhaltaa autolautta Merisilta

Ja mitä näkyy pihalla. Lunta on.

Tuo vaalea teippi on merkkinä paksuimman lumen ajasta. Vähän on vajentunut. saunan terassin katolta lapioitiin kuormaa.

Kevättalven töitä; polttopuun tekoa ja pusikoiden raivausta. Kirveet on saaneet kyytiä ja pihlajat.

Rakennusten läheltä kun puita kaadetaan, täytyy varoa, etteivät kaadu katolle tai riko ikkunoita. 

Köysinippu ja tikkaat raivaajan apuna. Nouse tikkaille, köysi puun ympäri. Vedä siitä kaatuva puu

oikeaan suuntaan!

Merkillistä, että pihlajan rungon sydän on tummaa! Lyhytikäinen on pihlaja, jopa itsestään kaatuu.

Meillehan "kuuluu" myös taistelua jäniksiä vastaan, vaikka se melkoisen hiljaista puuhaa onkin.

Rupesi ilmenemään tällaista; jänikset tuhoavat vadelmapensaita. Ryhdyttiin taisteluun.

Kaadettiin jäniksille haapoja pellon laidasta. Nehän yltyivät kaluamaan niitä. Jyrsijöitä nuo puput.

Koko perhe ja suku taitaa käydä syömässä, yöllä ja päivällä. Aina on nälkä. Riistakamera todentaa.

Kovaksi tallattu polku syöttöpaikalle. Jänisten valtatie. 

Tällaiset kevättalven tai kevään kuulumiset! Tai, no kevät kai on. Parin viikon päästä vappu!

Talvi kiristää otettaan

Tämä talvi on oikeastaan ollut lauha. Lunta tosin on tullut runsaasti, mutta pakkanen ei ole juuri kymmenessäkään asteessa käynyt. Enimmäkseen on ollut "sievää ilmaa", nollan kahta puolta ja muutama pakkasaste.
Selkeällä säällä iltataivas ruskottelee jo kuitenkin "keväisissä" väreissä.

Kosteus leijuu sumuna meren yllä; horisontti katoaa, illan valo loistaa lilana hangella.

 Rannan törröttäjät väräjävät viimassa; mereltä tuulee aina.

Pilvisinä päivinä ei maisemasta löydä värejä. Valkoista ja harmaan sävyjä. Lauhan sään kosteus huurtuu pienessäkin pakkasessa.

Sembramänty, neulaset jäykkinä ja jäisinä.

Koivujen sirous ja keveys.

Takkutukkaiset männynlatvat.

Missä onkaan pihakuusten vihreys?

Huurteella kuorrutettu.

Syreenit; lila ja valkoinen vierekkäin. Valkoista ja harmaata talvisydännä.

Meri jäätyy vähitellen, tosin jäälle ei ole vielä menemistä. Hailuodon jäätie on vielä arvoitus ja kysymysmerkki tälle talvelle. Jäällä on lunta melkoisesti, lisäksi syksyn myrskyt toivat jääröykkiöitä ja epätasaisuutta. Ja kaikkein tärkein puuttuu; kova pakkanen. Jäätä ei muodostu nollakelissä.

Autolautta Merisilta porskuttaa vaivatta ja pitää itse uomaansa auki läpi talven. Lautan aallot pyörittävät jäitä ja sohjoa uomassa. Meri "leipoo" valtaisia rieskoja.

Kotiranta etääntyy.