Näin kysäisi muuan tuttava äskettäin.
Eipä erikoista, niinhän on tapana sanoa.
Jos ihan kirjaimellisesti otetaan, meillä on sisällä melko hiljaista. Ulkona sensijaan kuuluu yhtä ja toista. Naapurin iloinen kukonlaulu, tiaisten reviiriäänet, varisten ja korppien jylhät äänet, fasaanin sordino tööttäys. On kuulunut myös joutsenten ylilentoääniä ja merilintujen honotusta. Tänä aamuna kuulin kyyhkysen äänen. "Sulaneella sydämellä laulaa toukomettinen", näin sen ilmaisee virrenvärssy.
Tällaista kuulu. No tietysti myös lentoliikenteen äänet, ja tiellä on alkanut se tavallinen heiluriliikenne; lautalle ja lautalta kylälle. Jäätie suljettiin viikonloppuna. Merellä näkymä on talvinen; jäiden seassa porhaltaa autolautta Merisilta
Ja mitä näkyy pihalla. Lunta on.
Kevättalven töitä; polttopuun tekoa ja pusikoiden raivausta. Kirveet on saaneet kyytiä ja pihlajat.
Rakennusten läheltä kun puita kaadetaan, täytyy varoa, etteivät kaadu katolle tai riko ikkunoita.
Köysinippu ja tikkaat raivaajan apuna. Nouse tikkaille, köysi puun ympäri. Vedä siitä kaatuva puu
oikeaan suuntaan!
Merkillistä, että pihlajan rungon sydän on tummaa! Lyhytikäinen on pihlaja, jopa itsestään kaatuu.
Meillehan "kuuluu" myös taistelua jäniksiä vastaan, vaikka se melkoisen hiljaista puuhaa onkin.
Rupesi ilmenemään tällaista; jänikset tuhoavat vadelmapensaita. Ryhdyttiin taisteluun.
Kaadettiin jäniksille haapoja pellon laidasta. Nehän yltyivät kaluamaan niitä. Jyrsijöitä nuo puput.
Koko perhe ja suku taitaa käydä syömässä, yöllä ja päivällä. Aina on nälkä. Riistakamera todentaa.
Kovaksi tallattu polku syöttöpaikalle. Jänisten valtatie.
Tällaiset kevättalven tai kevään kuulumiset! Tai, no kevät kai on. Parin viikon päästä vappu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti