Maaliskuu maita näyttää...

Näin sanoi wanha kansa. Mutta eipä näy maata, lunta, lunta vain.

Oli tarkoitusa mitata lumen syvyyttä, mutta niin pehmeät on kinokset, ettei sinne oikein "pääse" mittaamaan. Ei jalat riitä. Pihapolkuja on pidetty auki, melkoisia kanjoneita.

Vanhaan veneeseen on kertynyt laitoihin korotusta.

Metsässä lunta on vähemmän, isojen kuusten alla pystyy melkein kahlaamaan.

Tuolta omenapuun juurelta kun pääsisi mittaamaan, sieltä saisi todellisen lumenpaksuusmitan.

Mittasin polun vierestä suksisauvalla. Noin 70 cm.

Talvi on kaunista, kyllä silmä ja hermo lepäävat!

Maaliskuu on jo puolivälissä, mutta luonto on kovin hiljainen. Hiukan tiaiset yrittelevät kokeilla; miten se laulu menikään.
Mutta jänikset, ne eivät pidä ääntä, mutta syöttöpaikalla on leuat näköjään vilkkaasti liikkuneet.

Pelakuut. Jokohan ryhtyisi mullanvaihtoon. Kun on ollut vielä niin kovia pakkasia ja eteinen pysytellyt viileänä....että olkoon nyt se puuha vielä muutaman viikon odottamassa. Kukkamulta on ostoslistalla.

Entä nämä, näitä on suunnitelma laittaa kasvulaatikoihin pihalle, että joko taimikasvatusta....?

Talvista on vielä.
Mutta kun ei maaliskuu maita näytä, niin jospa huhtikuu humauttaa. Niinkin on sanottu.

Osoituksena siitä, että talvi pitää otteessaan, muutama kuva Hailuodon jäätieltä. Siellä on nyt "hyvä kulku", niinkuin paikalliset tapaavat sanoa.

Jäätie ei ole tasainen vaikka niin luulisi. Karikot ja matalikot tekevät nyppylää ja kumparetta, myös meriveden korkeus vaikuttaa. Eli tämä selityksenä sille, ettei video ole kovin "vakaa".

Oikea talvi

Nyt on oikea talvi. Maasto on hohtavan valkoinen ja puhdas. Viime päivinä on täälläkin satanut kevyttä pakkaslunta. Sen verran aurinko lämmittää, että hangen pinta kuvioituu ihanasti. Valitettavasti sitä loistoa en osaa kameralla vangita.

Merituuli se pyörittää karuselliaan, hento heinä piirtää ympyrää uuteen pehmeään lumeen.

Tähän saakka talvi on ollutkin vähäluminen, meren jää taitaa vieläkin olla paikoin lähes paljaana.

Ihmeteltiin rannalla, miten meri näyttää tummalta. Ikäänkuin pilven varjo, vaikka taivas oli täysin selkeä. Tuuli lakaissut kevyen lumen rantatörmien alle.

Rannoille on tuuli kasannut kinoksia jo aiemmin. Nyt niitä on muuallakin, vaikka sinänsä lunta on noin 30 cm. Mutta pihoille auraus ja linkous on tuonut muhkeitakin valleja.

Hiiren perspektiivistä maailma on tällainen...!

Puhdas lumi ja nätisti avatut polut. Aurinkoinen pikkupakkanen. Mieluista vaeltajalle.

Miten sitä ennen koulussa laulettiinkaan? *Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget....* Onneksi pakkasherra ei ole kovin vihaisena ollut.

Valo lisääntyy!

Jouluna päivän pituus oli 3 ja puoli tuntia. Nyt noin 10 tuntia. Sen huomaa, varsinkin illalla. Vaikka aurinko laskee puoli kuudelta, vielä seitsemän maissa ulkona näkee ihan hyvin liikkua.

Aurinko nousee puoli kahdeksan tienoilla ja pian se jo kultaa suuren kuusen latvan.

Pian valo yltää pihakuusten yläoksiin ja lahokoivun latvukseen. 

Auringonpaiste on ollut kuitenkin harvinaista viime viikkoina. Pilvistä, tuiskua ja lumikinoksia!

Kevyttä pakkaslunta on palloina puiden oksilla, tolppien päissä, kaikenlaisen ulkotavaran katteena.

Vaikka ollaan lähellä meren rantaa, lumi pysyy pienissäkin oksissa. Kovia tuulia ei ole ollut.

Puutarhaa vartioi pallopäiden rivistö. Toivotaan, että hirvetkin näitä säikähtävät.

Luonnossa on nyt melko vähän väriä. Harmaalla murrettuja himmeitä sävyjä; rauhaa tuova näkymä!

Eniten vihreyttä löytyy haavan kyljestä. Leveä jäkälähymy. Kevät tulee, kunhan joutuu. 

Voihan tuossa nähdä vaikka joutsenen...

Stadion ja muut liikuntapaikat

Liikuntapaikkoja! Niitä pitää olla! Naapurikaupungin luottamustoimissa sen kyllä huomasi.
Latuja, pururatoja, kiipeilyseiniä, luistelukenttiä, skeittipaikkoja, kaikenlaisia pelihalleja, uimahalleista puhumattakaan.
Kaikkea pitää olla; ihmisen pitää päästä vaivattomasti ja tasapuolisesti ja edullisesti liikkumaan.
Jopa koirille tulee saada puisto, johon on autolla hyvä pääsy.
Verovarat, verovarat, ne tulkoot kaikkien hyväksi.

Täällä Hailuodon Vasken rannalla liikkumaan pääsee heti ulko-ovelta, ihan ilmaiseksi. Ylellisesti riittää rantahietikoita, metsäpolkuja, jäkäläkankaita. Sen kun menee!

Talvi on eri asia.
 Tänä syksynä pystyimme pitämään metsäpolut auki "juoksemalla" melko pitkään. Lunta oli vähän. Ei vieläkään tosin kuin noin 30cm, mutta kyllä se polkuja tukkii ja tekee kulkemisen vaikeaksi.

Tuosta mentiin pitkin kesää, syksyä ja talvea. Taitaa umpeutua?

Sauvojen kanssa viimeksi rannalle menty.

Enää aavistus kuntopolusta.

Ei hätää! Meillä on Stadion!

Stadionin kenttämestari menee siellä. Mies ja kapea kola. Niin syntyy kuntoiluareena.

Tässä on Stadionin etusuora.
 Alueen mallina on Ateenan muinainen stadion; hevosenkengän muoto. Tästä se alkaa!

Takakaarteeseen muotoutui shikaani. On hidastettava, että pysyy radalla.

Hiittisuora, takasuora.

Ateenan muinaisen stadionin juoksurata oli 420m:n pituinen.
Meidän kenttämestarin avaamaan urheilualueeseen kuuluu myös stadionin viereinen lämmittelykenttä. (Eikö sellainen kuulu olla, ollaan nähty kuvia kun Usain Bolt verryttelee lämmittelykentällä ennen satasen rykäisyä.)

Meillä stadioniin liittyvä polkuverkosto on sillä tavalla pitkä, että kaikkiaan tulee kulkeneeksi kokonaisen kilometrin, jos yhteen mittaan kaikki labyrintit kiertää.
Näissä on vielä sellainen kenttämestarin suunnittelema juju, että ei voi mennä ympyrää; välillä on palattava omia jälkiään takaisin. Koko systeemi tulee kierretyksi kahteen kertaan. Siitä tuo kilometri kertyy. (Mainitsi suunnitelmaan vaikuttaneen lisäksi pohjois-Pohjalainen tapa nimittää paikkoja. Tällaiset nostalgiset ja jämerät paikannimet kuin Haisunperä, Möykkyperä, Näsälänperä, Rukkisperä ja Korvenperä mielessään lie kaikuneet kun umpiperiä polkuun teki.)

Että eikö ole yksitoikkoista niin lyhyttä kuntopolkua kiertää? Ei ole!

Jos juoksisi urheilukentällä, siinähän kierrettäisiin 400m:n rataa. Ajatellaan vaikka 10 000 m:n juoksua, eikö se ole ikävystyttävää; 25 kierrosta.

Meidän stadion-alueella on vaihtelevia näkymiä. Puiden katveita, puutarhan näkymiä, polkujen risteyksiä.

Stadionin rakenteet viimeisen päälle muotoiltuja! Risteys.

Olipa kerran mies, joka kolasi puolen kilometrin polun ja piti sitä auki läpi talven....Näinkin tämä juttu olisi voinut alkaa.