Jouluna päivän pituus oli 3 ja puoli tuntia. Nyt noin 10 tuntia. Sen huomaa, varsinkin illalla. Vaikka aurinko laskee puoli kuudelta, vielä seitsemän maissa ulkona näkee ihan hyvin liikkua.
Aurinko nousee puoli kahdeksan tienoilla ja pian se jo kultaa suuren kuusen latvan.
Pian valo yltää pihakuusten yläoksiin ja lahokoivun latvukseen.
Auringonpaiste on ollut kuitenkin harvinaista viime viikkoina. Pilvistä, tuiskua ja lumikinoksia!
Kevyttä pakkaslunta on palloina puiden oksilla, tolppien päissä, kaikenlaisen ulkotavaran katteena.
Vaikka ollaan lähellä meren rantaa, lumi pysyy pienissäkin oksissa. Kovia tuulia ei ole ollut.
Puutarhaa vartioi pallopäiden rivistö. Toivotaan, että hirvetkin näitä säikähtävät.
Luonnossa on nyt melko vähän väriä. Harmaalla murrettuja himmeitä sävyjä; rauhaa tuova näkymä!
Eniten vihreyttä löytyy haavan kyljestä. Leveä jäkälähymy. Kevät tulee, kunhan joutuu.
 |
| Voihan tuossa nähdä vaikka joutsenen... |
Voi kuinka kaunis tuo blogisi uusi taustakuva on, luonnossa ne on kaikki ihanat värit. Olen seurannut blogiasi jo aika kauan mielenkiinnosta, minulla on ystävä joka on alkuperäinen hailuotolainen, muuttanut tänne Kymenlaaksoon joskus työn perästä ja viettää nykyisinkin kesät Hailuodossa.
VastaaPoistaSinulla on mukava blogi kauniine kuvineen, meri on alati vaihtuva elementti.
Toini Kymenlaaksosta
Kiitos! Tuo kuva on uudenvuoden aamun auringonnousu Hailuodossa. Taisi olla sumua tai pakkasusvaa. Kuvasta tuli mukavasti epätarkka, tavallisella pienellä Canonilla otettu. Riitta
VastaaPoista