Translate

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kiviä, kiviä

Kerään kiviä. Ehkä moni muukin kerää; kauniita, erikoisen muotoisia tai värikkäitä. Valkoisia pieniä kiviä olen taskuihini pistellyt pitkään.

Yleensä maasta tai vedestä poimittu kivi liittyy johonkin tapahtumaan. Se on tavallaan matkamuisto; kivestä muistaa aina tapahtuman ja tunnelman.

Kymmenisen vuotta sitten kävimme Tenolla. Poika heitteli perhoa, minä koetin ottaa kuvan, jossa siima olisi kokonaan ilmassa. Menihän siinä aikaa.
Mietteissäni siirtelin ja kääntelin rannalla vaaleaa kiveä. Siinä oli ovela reikä toisella puolen.
Ehkä poika huomasi tarkasteluni, koskapa lähtiessä totesi; sinä varmaan haluat tämän kiven... Otti kiven ja kantoi sen tien varteen autolle.
Tenon kivi.


Siinäpä se on ulkoportailla. Vesi jäätynyt kiven silmään. Tämä on mukava muisto; kesä ja Lapin avaruus.

On myös toisenlaisia muistoja.

Muutamana kesänä mökillä istuskelin kaivon kannella. Kuuntelin puhelimessa ikävää asiaa, pitkäveteistä ja väsyttävää. Kun sain soittajan lopettamaan, poimin kiven kaivon vierestä. Kivi oli rosoinen, tummaa ruosteista rosoa pinnallaan. Se kuvasi tunnelmaa.


Kun sitä tänään pyörittelin käsissäni, huomasin, että rosoa oli vain toisella puolen. Toiselta puolen tämä "ikävä kivi" onkin hyvin kaunis!

Tämän kiven sydän taitaakin olla vaalea ja kaunis! Onko siellä sisällä joku?
Vähän kun leikkii väreillä....


....johan löytyy hohtoa!

Oikeastaan itse asiankin suhteen on käynyt samoin; ei se niin ikävältä enää tunnukaan. Aika kultaa muistot. Jopa ruusunhohteen voi löytää entisistä murheista.

Kivien kanssa on kyllä sattunut hassujakin juttuja. Jonakin keväänä rehjustimme isännän kanssa jossain puron varressa. Tulvavettä siellä oli. Oli myös komeaa kuusikkoa polun varressa.
Huomasin kuusten alla pitkulaisen mukavannäköisen laattakiven. Siinäpä olisi porraslaataksi sopiva, ihastuin. -Sen kiven raahasi autolle suopeasti isäntä. Mökillä sitten jymäytin kiven kellarin viereen heinikkoon; siitäpähän löytyy.
Porrasprojekti tulikin ajankohtaiseksi vasta seuraavana keväänä. Nostin kiven ohi kulkiessani kuloheinän seasta kellarin seinää vasten pystyyn. Kuivumaan, ajattelin.
Iltapäivällä isäntä totesi, että "siinä sun kivessä taitaa olla jotain numeroita". Voi hirmu! Olenko ottanut pyykkikiven, maahan kaatuneen?!


Ihan totta! Ja kivi sai kiireisen autokyydin takaisin löytöpaikalleen; ison kuusen juurelle mustikan varpujen sekaan.

Vedessä kivet ovat erityisen kauniita.
Viime kesänä huomasin rantavedessä sydämen muotoisen kiven; vedessä sen värikin näytti oikealta. Ja aallokko loi sykkeensä sen pintaan.


Kuivalle maalle nostettuna tämä sydänkivi ei ole ihan "oikean" värinen. Mutta tuossa ylitunteellisessa videossa se on alkuperäisessä elementissään.



5 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu yksi kivien keräilijä. Kun aikoinaan vasta lomailin Perämeren rannoilla, keräilin aina kiviä ja vein ne mukanani Helsinkiin. Muutama kerrallaan, mutta vuosien mittaan niitä tuli melkoisesti. Kun sitten muutin Helsingistä Ouluun, muuttivat kivet tietenkin takaisin kotiseudulleen. Oulussa asuessani kivikokoelma karttui entisestään.

    No, ennen Norjaan muuttoa suunnittelin palauttavani kivet takaisin kotiin, eli sinne Perämeren rantakivikkoon. Se jäi kuitenkin tekemättä, ja koska niitä ei voinut roskiinkaan heittää, ne tulivat muuttokuorman mukana tänne norjaan :). Muutama kilo vähän ruosteisia, epämääräisiä Perämeren rannoilta poimittuja kiviä.

    Olen joskus leikkinyt ajatuksella, että jossain vaiheessa ne varmaan päätyvät täällä takaisin luontoon, ja kun sitten joku tulevaisuuden geologi niitä tutkii ja ihmettelee, saattaa se laittaa maailmanhistorian ihan uusiksi :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhemmin olen ruvennut laittamaan kiviä salaojitukseksi ruukkukasveihin. Myös entisessä akvaariossa on kivilaumoja.

      Poista
  2. Täällä myös keräilijä :) Kiviin liittyy niin paljon tunteita ja tapahtumia ja usein ne putkahtavat sinulle juuri silloin kun on sen aika. Uskon että ne kertovat meille jotain. Pitää vaan osata kuunnella. Täällä meilläpäin on erään luontopolun varrella iso siirtolohkare jonka nimi on Puhuva kivi.
    Minäkin olen joskus tehnyt näistä "aarteista" postauksen blogiini. Tässä linkki jos haluat käydä lukemassa :)
    http://60luvunnahkahousut.com/2015/03/31/kivi-sten-stein-stone-pietra-pierre/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on todella upea kivipostaus! Lisäksi Sulla on kyky kuvata.Kivienkeli, ihana!

      Poista