Hailuodon jäätie! Nyt auki!

Tosi on, lauhasta alkutalvestä huolimatta se avautui helmikuun alussa. Muutamien viikkojen pakkaset tekivät todellakin "terää", teräsjäätä. Varmaan auttoi se, että tielinja saatiin lumesta puhtaaksi; pakkanen pääsi puremaan tehokkaasti.

Joku luulee, että jäätie on tasainen kuin luistinbaana. Ei ei, meri on eri! Rantojen matalat ja meren karikot pullistelevat. Lisäksi merivesi nousee ja laskee alati; siinä jää saa myös liikuntaa. Rantamatalikoilla jää on luultavasti pohjassa, ainakin matalan veden aikaan. Syystalvesta ajautui rannoille ja tieväylällekin ahtojäitä; jäätien pintaa taitaa olla mahdoton saada ihan tasaiseksi. - Mutta kun ajaa sallittua 50km:n nopeutta, hyvä on kulku.

 Vauhdissa sivuikkunasta näpätty kuva; huono ja epätarkka. Tämä vaan todisteena siitä, että meren pohjassa on karikoita ja merellä on voimaa nostaa jäitä korkeiksi kasoiksi. Ei tuossa sulan veden aikana mitään näy, mutta talvi tuo esiin matalikon.

Tuota tienviittaa on odotettu, kuva tosin Oulunsalon puolelta. Jäämatka on kokonaisuudessaan noin 10 km. Taustalla näkyy lauttarannan tuulimylly, siitä on lautalle vielä jokunen matka.  Jäätien alkuun päästään jo ennen lahden pohjukasta. Joinakin talvina urakoitsija on kesken talven avannut uuden menoreitin eri kohdasta, jos tien kunto sitä vaatii.

Vastaantulevien kaista vedetään melko kauas; ei ole yhteentörmäyksen vaaraa. Urakoitsijan, Touhu Palvelut Oy:n edustaja kertoi, että kun auto menee jäätiellä, se työntää jään alla aaltoa edellään kuin vene ikään.... Siitäkin syystä kaistat tehdään noin kauas toisistaan. Sunnuntaina iltapäivällä lumimyräkkä oli jo nousemassa; käytiin kylillä "hyvän sään aikana".

Tässä sitä on avaraa maisemaa. Edessä Hailuoto; satujen saari, uljaana ui...
 Liikenne vilkastuu kun jäätie avataan, on helppo lähteä liikenteeseen kun ei tarvitse aikatauluja seurata.

Lautat liikennöivät harvennetulla aikataululla; bussivuorojen mukaan ja tilattuna.

Hiukan keinuttaa. Tuossa tiellä kiemurtelee pieni railo. Nyt on pari päivää satanut lunta yötä päivää. - Urakoitsija kertoi, että jäätien lumipenkat ovat jo hyvinkin metrin korkuiset. Niitä siirretää pois nyt kun tuisku loppui. Kuulemma raskaat lumipenkat painavat tien reunoja ja railoista voi pursua tielle vettä. Jäätien "teko" on ammattilaisten työtä!

Maaliskuu maita näyttää...

Näin sanoi wanha kansa. Mutta eipä näy maata, lunta, lunta vain.

Oli tarkoitusa mitata lumen syvyyttä, mutta niin pehmeät on kinokset, ettei sinne oikein "pääse" mittaamaan. Ei jalat riitä. Pihapolkuja on pidetty auki, melkoisia kanjoneita.

Vanhaan veneeseen on kertynyt laitoihin korotusta.

Metsässä lunta on vähemmän, isojen kuusten alla pystyy melkein kahlaamaan.

Tuolta omenapuun juurelta kun pääsisi mittaamaan, sieltä saisi todellisen lumenpaksuusmitan.

Mittasin polun vierestä suksisauvalla. Noin 70 cm.

Talvi on kaunista, kyllä silmä ja hermo lepäävat!

Maaliskuu on jo puolivälissä, mutta luonto on kovin hiljainen. Hiukan tiaiset yrittelevät kokeilla; miten se laulu menikään.
Mutta jänikset, ne eivät pidä ääntä, mutta syöttöpaikalla on leuat näköjään vilkkaasti liikkuneet.

Pelakuut. Jokohan ryhtyisi mullanvaihtoon. Kun on ollut vielä niin kovia pakkasia ja eteinen pysytellyt viileänä....että olkoon nyt se puuha vielä muutaman viikon odottamassa. Kukkamulta on ostoslistalla.

Entä nämä, näitä on suunnitelma laittaa kasvulaatikoihin pihalle, että joko taimikasvatusta....?

Talvista on vielä.
Mutta kun ei maaliskuu maita näytä, niin jospa huhtikuu humauttaa. Niinkin on sanottu.

Osoituksena siitä, että talvi pitää otteessaan, muutama kuva Hailuodon jäätieltä. Siellä on nyt "hyvä kulku", niinkuin paikalliset tapaavat sanoa.

Jäätie ei ole tasainen vaikka niin luulisi. Karikot ja matalikot tekevät nyppylää ja kumparetta, myös meriveden korkeus vaikuttaa. Eli tämä selityksenä sille, ettei video ole kovin "vakaa".

Joko Hailuotoon päästään jäätietä?

Tuollaista on usein kyselty viimeaikoina.
No, ei vielä. Urakoitsijan tiedotteen mukaan 'jäätä on liian vähän ja lunta liian paljon'. Jäätien avaus-ja tasoituskoneet on senverran painavia, ettei niillä ole vielä asiaa jäälle. Mainittiin tiedotteessa, että jäätä pitäisi olla ainakin 5cm lisää...

Tästä pitäisi olla jäälle meno. Ei autolla pääse tästä, moottorikelkalla on kuljettu. Ehkä tuossa rannalla on isoillakin koneilla liikuttu.

On siellä jäätien alkua. Tämä pieni lahti pengerryksen kainalossa on hyvin matalaa; usein hietikko näkyy kun vesi on alhaalla. Kaiteen takana näkyy aurattua vallitusta, jonka tarkoituksena on estää ja pysäyttää juoksevan lumen tuloa tielle. Täällähän ilma on aina liikkeessä!

Konearsenaalia on jo valmiina lauttarannassa. Paatti ei kuulu tähän asiaan.

Mitä ihmettä! Onko siellä auto?

Ehkä kävi vain katsomassa, pääsisikö. Kaarsi kuitenkin lauttajonon perään.

Lautta lähestyi rantaa, sumuimen meri. Jäitä väylällä, mutta hyvin päästiin.

Mantereen puolella katseltiin, näkyisikö jäällä tien merkkejä, tuosta ihanasta koivusta vasemmalle, siellä pitäisi olla...Ei näy.

Ei merkkiäkään jäätiestä! Varmaan onkin niin, ettei tuonne ole voitu mennä vielä koneilla. - Mutta ihastuttava huurrekukkien ranta. Pakkasta lähes 20 astetta. Nyt tulee jäätä lisää ne puuttuvat sentit!

Lautta kulkee läpi talven, raskasta liikennettä varten. Toissa talvena jäätietä ei voitu ollenkaan avata. Viime vuonna tosin jäälle päästiin autolla jo helmikuun ensimmäisenä päivänä. Joskus jäätietä on huristeltu jo ennen vuodenvaihdetta. Ei ole veljeksiä, talvet.

Merenkulkua talvipakkasessa. Laivaväylässä valtamerialus Ouluun menossa. Oulun satamassa näyttää tänä aamuna olevan hollantilainen Ambassadeur ja venäläläinen Inzhenner Plavinsky. Kumpikohan tuo on?

Merisilta paukuttaa jäälohkareiden seassa kuin tyhjää vaan!

Jäätien paikka on tuolla sivustalla. Pakkaset lujittaa jäätä, mutta armoton on keli kuvaajan sormille...

Täytyy ihailla suomalaista tarmoa ja osaamista. Niin täällä vaan hirmupakkasissa pidetään läpi talven täysi höyry päällä!

Arctic adventure travel to Hailuoto 1.4.2017

Jäätietä Hailuotoon aprillipäivänä.
Tämä ei ole aprillipila, todisteena kuvia, joissa tosin ei paljon mitään näy.

Räntäsade, jotain utua merellä, näkyväisyys heikko, mutta jäätie hyvä.
Arktinen elämysmatka.

Rannassa on kyllä monia säikäyttäviä kylttejä:

Railovaara! Kamalaa!

Tämä kyltti on kyllä ollut paikallaan koko talven, varoituksena. Jäätietä valvotaan hyvin tarkkaan; silloin kun tien alussa on puomi auki, voi huoletta mennä.

Ja tämä! Jäätiellä voi olla vettä jos on "helteitä", sulamisvesiä tulee.

Meriveden korkeus vaikuttaa myös; etelä- ja lounaistuulet voivat puskea vettä Perämeren pohjukkaa kohden. Kuulemma sekin vaikuttaa, "millaiseen" veteen meri syksyllä jäätyy, korkeaan vai matalaan. Jos merivesi on hyvin alhaalla kun meri saa jääpinnan; jääkansi on pienempi. Jos talvella vesi kovasti nousee, rannoille tursuu jään alta vettä.

Kertoi joku asiantuntija, että viime syksynä meri jäätyi korkeaan veteen, nyt ei meriveden vaihteluista ole ollut haittaa.

Mutta vettä ei kaivata eikä toivota jäätielle, siitä kertoo tämä kyltti:

Pilkkijät pysykööt loitommalla!

Liikennemerkkejä. Ei saa pysähtyä, ei saa ohittaa, painorajoitus 3,5 tonnia, nopeusrajoitus 50km/, ajoneuvojen väli vähintään 50m. Siinä turvallisuusohjeita.

Merellä näki juuri ja juuri seuraavan reunamerkin, suunnisti vaan merkiltä toiselle. Tie oli tasainen, eikä juurikaan lunta kertynyt. Oikein hyvä ajokeli! Mutta juuri tuo heikko näkyvyys loi ihmeellisen tunnelman kuin avaruudessa ja tyhjyydessä rullaisi eteenpäin.En viitsinyt pitkää videota otta, kun sitä samaa sumua vaan...

Lauttaväylän varressa on omat merkkinsä ja poijunsa, joiden mukaan on totuttu matkan etenemistä seuraamaan. On punainen iso merimerkki, jonka päällä merimetsot syyskesällä oleilevat. Se on noin kolmasosan matkan päässä mantereen puolipäästä. Koetin tirkistellä sumuun....onkohan se tuo?

Kameran ruudulta en erottanut merkkiä; sattui ihan oikeaan reunaan. Päästiin kartalle, missä asti ollaan menossa!

Hailuodon rantaa lähestyttäessä on vihreää valoa tuikkiva merkki, "pullero". Onkohan se tuo?

En korjaillut mitenkään näitä kuvia, niistä näkee, millaisen arktisen elämysmatkan Hailuotoon saa kokea sumuisena  ja räntäsateisena talvipäivänä.
Jäätiellä ei ollut yhtään vettä, railoista puhumattakaan.

Ja sitten tullaan onnellisesti rantaan! Hailuoto rupesi näkymään.

Tuulimylly. Lautta laiturissa. Jäämatkaa tehty noin 10 km. Hyvä kulku.

Talviliikennettä

Piti käydä mantereella, pitkästä aikaa. Lautalle, sillä jäätietä ei ole vielä pystytty virallisesti avaamaan. Tuuli ja meriveden vaihtelut myllertävät jääkenttää.

Kello lähestyi puolta kymmentä, aurinko oli nousemassa. Oulunsalosta nousi lentokone ilmaan; siitä ei tosin saatu kuvaa!

Lautan uoma avautui jäisenä. Merkillisiä leipäsiä veden liike muokkaa jäistä.

Melkoista roikinaa on lautan meno. Isot lohkareet kolahtelevat lautan metallisiin kylkiin ja etuvisiiriin.

Tällaista matkantekoa Hailuodosta mantereelle. Vakaata ja turvallista!

Hei, mutta mikäs jäällä! Auto! Useampiakin, yhteensä puolentusinaa autoa näimme ylittämässä salmea mantereen puolelle. Joku saattoi olla jäätien "tekijöiden" auto, mutta osa urhoollisia luotolaisia.

Mukavaa oli palata takaisin saareen; aina tänne on kiire!

Merisilta saapui "noutamaan".

Paluumatkalla nähtiin vielä valtamerilaiva , lauttaväylän toisella puolen. Norjalainen tankkeri Susanna.