Oliko tämä ensimmäinen syysmyrsky?

Tällaisen kysymyksen esitimme Hailuodon Huikussa, lauttarannassa kahvila Faarastiinan isännälle.
Hän arveli, ettei vielä. Vanhan kansan tiedon mukaan syysmyrskyjä on kolme, ennenkuin talvi tulee.

Kävin ensin Vasken rannalla kasomassa aaltojen pauhua. Piti mennä pensaikon suojaan, että pysyi pystyssä.

Merivesi oli noussut, vesi tuli rantapolulla vastaan.

Aurinko kimalteli vaahtopäiden välissä.

Sää oli lämmin, ihan helteeltä olisi tuntunut, ellei tuuli...
Nähtiin netistä, että merivesi on näillä seuduilla noussut jo +80 senttiin. Lähdettiin lauttarantaan katsomaan, miten liikenne sujuu. Keskituuleksi ilmoitettiin yli 20ms, puuskissa jopa 27ms.

Siellä oli "tilanne päällä"; autolautta Merisilta ponnisteli parhaillaan laituriin. Myrskytuuli painoi aluksen poikittain. Lautan "pilttuu" on tuossa vihreiden tynnyrien ja oikeanpuoleisen seinämä välissä. Siihen se lopulta pääsikin. Tuuli näytti irrottaneen laiturista pelastusrenkaan: sitä ei toki tarvinnut käyttää.

Videokuvaa Hailuodon lauttarannasta. Vasemmalla laiturirakenteiden korjaustyömaa. Kesän aikana työmaalle on rakennettu rannasta pengertie; nyt veden alla.

Tuuli oli niin kova, ettei auton ovea saanut auki tuulen puolelta. Vaikea oli myös pysyä pystyssä. Nämä videot tutisevat melkoisesti; tuuli paiskoi kuvaajaa.

Hailuotoon rakennetaan muutamien vuosien kuluessa silta/pengertie mantereelta, noin 7km. Kun katseltiin veden pärskynää aallonmurtajan yli, tuli mieleen, onko tulevaisuudessa sillalla tuollainen pauhu. Silta tulee olemaan kuitenkin korkeampi...

Hailuodon lauttojen; Merisillan ja Meriluodon, miehistöt osaavat toimia myllertävän meren kanssa. Saivat lautan kammetuksi laituriin ja matkalaiset maan kamaralle. Seuraavasta videosta näkee, kuinka korkealla merivesi oli; näyttää, että "laskeudutaan" mereltä maalle.

Ja sitten taas liikenteeseen!

Meren sini

Talvella sen unohtaa. Millainen on meren väri?

Keväällä kun ensimmäinen sula välkehtii aurinkoisena päivänä, ihastuu. On se kaunis.

Mutta vielä on jäätä, kesä on kaukana. Öisin on ollut kovia pakkasia; hanget kantavat hyvin.

Hailuodon lautta kolistelee jäälauttojen seassa. Jäätie on jo pois käytöstä; jäät haurastuneet. Kauempana näkyi jotakin tummaa, ehkä railo.

Lautta etääntyy Hailuodosta ja vie matkalaisia mantereelle.

Hailuodon jäätie, nyt!

Hailuodon jäätie avattiin virallisesti helmikuun 1. päivänä.

Aika paljon tientekijöiden piti tehdä töidä, ennenkuin saivat tien jäälle raivatuksi. Meriveden korkeuden vaihtelut kasasivat moneen otteeseen jääröykkiöitä rannoille. Myös jään muosotumisen aikoihin oli kovia tuulia; jääpinta muodostui ahtautuneeksi ja epätasaiseksi.

Varsinkin Haluodon rannalla oli etsittävä tien väylää jäävallien väleistä. Toinen asia, joka viivytti, oli sään leutous. Vaadittavaa jäänpaksuutta sai odotella pitkään. Siihen auttaa vain pakkanen, joskin jään pitäminen lumesta paljaana jouduttaa jäätymistä. Hailuotolainen yritys Touhu-Palvelut vietti päiviä jäällä mittaillen "tiepinnan" paksuutta ja viitoittaen tielinjoja.

Syystalven myrskyjen teot näkyvät jäätien reunoilla, jonkunverran myös tuntuvat töyssytyksenä autossa istujan alla.
Nopeusrajoitus on 50km/h, ei saa ohittaa eikä pysähtyä. Tämä turvallisuuden vuoksi.
Tien kunnnostajat kyllä kertoivat ensimmäisen viikonlopun jälkeen, että joka mutkassa oli ajettu riemukkaasti sladeja.... Entäpä jos yösydännä kovassa pakkasessa ja viimassa syöksyy mutkassa kinokseen, siinä on hyvät neuvot kalliit. Liika urheilumieli on vaarallista arktisella merenselällä.

Autolautta Merisilta liikennöi omassa uomassaan, harvennetulla aikataululla tosin. Raskaampi liikenne käyttää lauttakyytiä.

Jäätieväylät ovat yksisuuntaisia; vastaantulevan liikenteen kaista on monien kymmenien metrien etäisyydellä. Vastaantulevien valot eivät häikäise!

Kameraa on vaikea pitää vakaana, sen verran auto "nyökyttää" jäätiellä. Hyvä on kulku silti -ja nopea!

Lauttamatka on vajaa 7km, jäätie on pitempi. Lauttalaiturit ovat pengerteiden päässä; jäätielle lähdetään kauempaa saaren ja mentereen reunalta. Silti jäätie nopeuttaa mantereelle ja Hailuotoon pääsyä huomattavasti. Eikä tarvitse satuttaa menoaan tiettyihin kellonlyömiin. Voi kulkea milloin itselle sopii.

 Jäätietä valvotaan tarkasti; lumi juoksee lakeudella herkästi tieväylän umpeen. Seurataan myös meriveden liikkeitä, sillä on valtaisa voima.

Talviliikennettä

Piti käydä mantereella, pitkästä aikaa. Lautalle, sillä jäätietä ei ole vielä pystytty virallisesti avaamaan. Tuuli ja meriveden vaihtelut myllertävät jääkenttää.

Kello lähestyi puolta kymmentä, aurinko oli nousemassa. Oulunsalosta nousi lentokone ilmaan; siitä ei tosin saatu kuvaa!

Lautan uoma avautui jäisenä. Merkillisiä leipäsiä veden liike muokkaa jäistä.

Melkoista roikinaa on lautan meno. Isot lohkareet kolahtelevat lautan metallisiin kylkiin ja etuvisiiriin.

Tällaista matkantekoa Hailuodosta mantereelle. Vakaata ja turvallista!

Hei, mutta mikäs jäällä! Auto! Useampiakin, yhteensä puolentusinaa autoa näimme ylittämässä salmea mantereen puolelle. Joku saattoi olla jäätien "tekijöiden" auto, mutta osa urhoollisia luotolaisia.

Mukavaa oli palata takaisin saareen; aina tänne on kiire!

Merisilta saapui "noutamaan".

Paluumatkalla nähtiin vielä valtamerilaiva , lauttaväylän toisella puolen. Norjalainen tankkeri Susanna.

Viimeisellä lautalla

Tytär tuli lomalle Helsingistä. Kysyi, onko liian myöhä, jos hän tulisi illalla puoli kymmenen junalla. Ei toki, vastasin, viimeinen lautta lähtee yhdeltätoista, siihen ehtii. Mielessäni oli pohjolan ihana kesäyö, sen saisimme nähdä merimatkalla.
Odottelimme lauttaa.
Aurinko oli vaipumassa Santosen niemen olkapäälle.

Yön lempeä valo. Punertavat läiskät lentäviä hyttysiä, eivät tarttuneet kiinni, vaan leijuivat pilvenä ympärillä.

Oulu loisti laskevan auringon väreissä.

Merimetsojen liikennelaskenta, rahtilaiva ja Toppilan lämpövoimala.

Joku yksinäinen, eksynyt...

 Hailuodon rannalle tultuamme aurinko oli juuri paiskautumassa piiloon, näytti, että se katkaisi mennessään niemenkärjen. Viime kesänä "mittasimmme" kesäyön  pituutta. Aurinko pysyi horisontin takana vajaan kaksi tuntia. Nyt kesäyö on jo hiukan pidentynyt.

Rannan pensaikko näki päivän viimeisen valon. Hyttyset leijaa.

Tuli mieleen, että kierretäänpä Käpykaaran tien kautta; ehkä nähdään hirviä.

Metsätiellä näytti alkuun tosi hämärältä; silmiin oli jäänyt laskeva aurinko ja sen häikäisy. Mutta kun "silmät tottuivat", rupesi näkemäänkin. muutama hirvikin häivähti pensaikkoon.
Arvelimme, että hirvet kyllä näkivät meidät, piiloistaan tarkkailivat.

Ehkä ne katselivat ohikulkijoita sumun seasta.

Mitenkä se menikään se vanha laulu:"...sumut uivat lakkasoilla, päivä laskee lakeoilla..."

Viimeisiä jäitä

Perämeri luo jääpeitteensä.
"Aalto vapaa välkkyilee..."

Karikoille kasautuu liikkuvia jäitä. Jäävuoria.

Veden pinnalla ajelehtii sulavia jäitä. Vesi näyttää hyvin kylmältä.

Meri kukkii! Valkoiset jääkimpaleet loistavat aamun auringossa.

Vasken rannalla näkyy vielä valkoista yhtenäistä jäälakeutta.

Vapaa vesi laajenee. Etualalla tapaninpäivänä rannalle vyöryneitä jäämassoja.

Pajun muisto talvesta:

Sitkeä paju toipuu kyllä!

Merivesi alhaalla

Perämeren vesi on nyt alimmalla tasolla lähes sataan vuoteen. Tammikuussa 1929 vesi pakeni noin 130cm alle "nollatason". Nyt ei olla ihan niin matalissa lukemissa, mutta noin metrissä tällä hetkellä. Tämän illan aikana veden arvellaan vielä laskevan.
Kova pohjoistuuli ajaa vesiä etelään.
Meriveden korkeudesta on tilastoja vuodesta 1922 alkaen. Korkein vesi on mitattu Kemissä syksyllä 1982, +201cm, Oulussa tammikuussa 1984, +183cm. Matalimmalla meri on ollut Oulussa tammikuussa 1929, -131cm, ja Kemissä marraskuussa 1923, -125cm.

Tapaninpäivänä merivesi oli korkealla, noin +140cm. Myrsky särki jäät ja työnsi ne röykkiöiksi rannoille. Siitä on kuvia tässä blogissa.

Pari kuvaa vertailun vuoksi.

 Tapaninpäivänä 2015. "Noustaan vesille". Liikenteenohjaaja seisoo lautan kannella. Tässä vesi "plussalla" noin 140cm.

Kuva tänään 13.1.2016. Sama paikka. Liikenteenohjaaja seisoo lautan kannella; kuorma-auton vasemmalta puolen näkyy oranssinen pusero, hartioita myöten näkyy. Tosi alhaalla, laskeudutaan vesille. Hämärä päivä, tuiskutti. Utuinen kuva. Kuitenkin siitä näkee korkeuseron.

Hailuodon jäätietä "valmistellaan" paraikaa. Lupailevat liikenteen avausta jo ensi viikolle. On ollut näpsäköitä pakkasia, eikä jääll ole juuri lunta. Jää paksuuntuu nopeasti.

Mutta kun merivesi on laskenut, karikot ovat nousseet esiin.

Jäätien "tekeminen" vaatii taitoa ja kokemusta.

Rannoillakin veden laskemisen ja jäiden alas putoamisen huomaa.

Kuvat Hailuodon puolelta venesatamasta. Tapaninpäivänä korkea vesi työnsi jäitä aallonmuurtajien päälle. Nyt allas on ikäänkuin kuopalla.Ylemmän kuvan laiturirakennelmasta huomaa veden laskun.

Merivesi aaltoili joulunpyhinä ja kellutti jäät ylös rannalle. Nyt jääkansi on pudottautunut alas.

Lyhyellä ajalla merenpinnan korkeusero on ollut noin 2,5m! Kyllähän sen kuvastakin voi arvioida.  Meriveden pinta oli muutama viikko sitten tuolla, missä jääröykkiöiden huiput nyt. Luonnon voimat! Uskomattomat voimat.