Suuri hirvivaellus

Den stora älgvandringen.

SVT:n tuottama, yhteistyössä Yle Areena ja NRK ovat tarjonneet tänä keväänä huikean näytelmän; hirvien vaellus rannikolta kesälaitumille. Käytössä on 15 kauko-ohjattavaa kameraa, dronekameroita ja ties mitä hienouksia. On ollut mahdollista seurata hirvien vaellusta "luonnossa", eläinten oman aikataulun mukaan. Tällä produktiolla onkin kuvaava nimi Slow TV. Hirviltä näyttää kuluvan paljon aikaa seisoskeluun. Millaista lienee niiden aivotyöskentely.
Livelähetys aloitettiin 15.4. ja jatkuu vielä. Paikka on Ruotsin Lapissa Junselen kunta. Ångermanjoki virtailee siellä kohti Pohjanlahtea; sen yli hirvien pitää uida ja monta muuta vaikeaa paikkaa on matkalla.

Maisema on tällainen, upea jokiuoma, huhtikuussa oli vielä jäässä osittain.

Ja satelliittikuva tapahtuma-alueesta:

Hirvet tulevat rannikolta joen pohjoispuolta; pitäisi päästä vasenta yläkulmaa kohti joen yli. Tämä on hirvien perinteinen keväinen vuosituhantinen vaellusreitti; keskellä olevista niemestä ja saaresta on löydetty kivikautisia pyyntikuoppia. Hirvet kulkevat kannaksen kautta isoon niemekkeeseen, sitten saareen kapeikoiden kautta, muutamia kymmeniä metrejä väliuoman molemmista päistä. Huhtikuun puolivälissä nämä olivat vielä osittain jäässä.

Kuvan yläosassa hirvien joenylityspaikka. Alhaalla on voimalaitos, iso suvanto padon yläpuolella. Arvelen, että hirvien vaellus oli helpompaa silloin kun Ångermanjoki ei ollut vielä "valjastettu"; padot nostavat yläpuolelleen veden alaville seuduille. Padotut vedet ovat nousseet hirvien poluille. Silti ne jääräpäisesti noudattavat entisiä kulkureittejä.

Hirvet tulevat. Pitäisi päästä saareen, josta sitten voisi uida ison joen yli. Kestääköhän jää, uskaltaako mennä?

Ei uskalleta. Jotain pelottavaa siellä oli. Mennään metsän suojaan.

Mitäs nyt tehdään. Mietitään vähän.

Meni vaikeaksi, eikö päästä eteenpäin?

Otetaanpa rauhallisesti, onhan tässä aikaa.
Joskus säikähdettiin jotakin. Pakokauhussa ravattiin takaisin, "väärään" suuntaan.

Olen äidin kanssa matkalla; äidin perässä kuljen ja äidin leuan alla on turvallista.

Huhtikuun puolivälissä kapeikko oli jäässä; muutamassa viikossa se suli ja vesi lisääntyi. Siellä ihmetellään vaarallisen kivikon takana.

 Illan hämyssä.

 Toukokuun 2.päivänä saatiin takatalvi; kahlauspaikka oli paisunut leveäksi virraksi. Tähän mennessä toki oli jo suuria hirvijoukkoja tullut yli.

Lähdetään!

Kuvassa takavasemmalla näkyy kamera puussa. Joskus näytti, että hirvet katselivat kameraan; ne ikään kuin katsoivat suoraan silmiin.

 

Pohja taisi olla kivikkoinen ja louhikkoinen, ihmeen taitavasti eläimet kahlasivat ja uivat. Entä jos joku olisi loukannut jalkansa ja jäänyt kivikkoon "suorassa lähetyksessä"?!

Kun oli saareen päästy, olikin edessä urakka uida leveän ja vuolaan Ångermajoen yli.

 Veteen!

Täällä mennään! Kohta ollaan yli, uitiin 100 metriä. Ottiko joku aikaa?

Mennään yhdessä, vauhti riittää ja voimat!

Tänähän mennessä 15. huhtikuuta alkaen on 58 hirveä uinut joen yli, eli över älven...

Ja toisella puolen. Nyt suunnataan kesälaitumille; siellä syntyvät pian myös vasat!

Joinakin päivinä hirviä ilmaantui kuviin vain vähän, jostakin säikähtäneinä lymyilivät tiheiköissä pitkät tunnit. Sen sijaan vesilintuja riitti, jopa majavakin touhusi rantatöyräässä ja liikennöi edestakaisin joella. - Ja huikeita keväisen luonnon kuvia.
Nämä minun kuvani on kaikki otettu tietokoneen ruudulta pienellä Canon-kameralla ja varsin amatöörimäisin taidoin.

Täytyy ihailla ja ihmetellä, kuinka luonnon äänet on saatu taltioitua; jopa hirven leukaluiden kirskahdus kun se irvistää tai haukottelee (?!). Jossakin vaikeassa louhikkovedessä kuului vasan hätääntyneet yninät kun se yritti emonsa perässä kompuroida.

Ja tällainen kevätsoitto, olkaa hyvät:

Kun tuossa kommenteissa on keskusteltu, missä Ruotsin Lappi sijaitsee, niin laitanpa Wikipedian kartan.

Alkukesää

Kesä tuntuu edistyvän aina liian nopeasti. Luonto rynnistää kasvuun kaikin voimin. Uutta vihreää tulee esiin vauhdilla.

Luonnossa on kaikki valmiina suunnitelmana, senkun vaan puskee esiin. Kääritään auki talvisäilöstä.

Tänä keväänä tuuli on pysytellyt pohjoisen puolella, vaikka todella lämpimiä päiviä on ollut. Korkeapaine on leijunut pohjoisen päällä. Merivesi nämä seikat on saanut tutea "nahoissaan"; meri on vetäytynyt matalilta rannoilta kauas. Merenpohjaa on päässyt tarkastelemaan.

Joku kulki hiekalla.

"Miljoonittain rannan kivet kimaltaa..."

Vaarilla on saari...

Kovaa ja pehmeää.

Elämää rannalla; juurenpalasesta versoo uutta, kotilo heitti kuorensa, lintu käveli hiekalla.

Sisukas rantakasvi.

Tuomi kukki urhoollisesti karussa hietikossa, tuulten pieksämänä.

Metsätiellä ei merituulista ole tietoakaan, suojaisaa ja kesäistä rehevyyttä.

Alkukesään kuuluvat myös 1-vuotiaat hirvenvasat, niitä harhailee ympäriinsä. Emolla on uusi vasa, ja isompi lapsi häädetään kauemmas. On siinä poloisilla ihmettelemistä. Julma luonnonlaki! "Minne menisin?"


Kevät on ollut kuiva. Meni toista kuukautta, ettei satanut ollenkaan, lähes koko toukokuu. Hietikkoisella pihalla ruoho ei päässyt oikein alkuunkaan; kellastui auringon puolelta, eteläseinustalta.

Vihdoin viime yönä herättiin ihanaan ääneen; vesiränni soitteli; "laski laulellen vesiä". Luonto ihastui ja kasvien kastelija, kaivoveden pumppaaja sai vapaapäivän.

Vettä, vettä! Mikä ihana ääni. Taustalla naapurin kukkokin ylistää vesisadetta...

Valokuvauskilpailu...

...lentokoneseuranta, hirvien kulkureitit, rämpytystä...

Mikähän on tämän joulun teema?
- Näin kysäisi lomailija toista viikkoa sitten.

Nuorisolla on loma-aikoina tavannut olla joku erityinen aktiviteetti, jonka merkeissä lomapäivät kuluvat. Trivial pursuit, Alias, Monopoli ja muut sen tapaiset. Joskus on sakilla pukkeiltu sukulaisperheissä; usein niissä tempauksissa on ollut oikein käsikirjoitus ja roolijaot. Eräänä jouluna tarinassa oli joulupukki, joka jäi lentokatkosten vuoksi jumiin Kanariansaarille ja tuli helikopterilla Tupoksen luutatehtaan tontille. Tällä pukilla oli valkoiset sortsit ja bleiseri...

No, tuo teema olisi käynyt tänäkin jouluna, viimeisen tulijan haku Oulunsalon lentokentältä kesti odotteluineen viitisen tuntia.

Ja tämä viimeinen tulija se ilmoitti teeman; nyt pistetään toimeen valokuvauskilpailu!

Joten lähes kaikki kuvat tässä postauksessa ovat lomailijoiden ottamia.
Enemmän kuvia löytyy instagramista, kasperiphery ja huperzia julkaisijoina.

Rantaan mennessä joutui nuottatupa kuvauksen kohteeksi.

Miten saisi tuon valon hangella ja jääröykkiöt kuviin?

Pitkällä putkella tarjoutui Oulu kuvattavaksi.

Ja auringonlaskun suunnassa Siikajoki tuulimyllyineen.

Joulukuun lyhyt päivä; aurinko laski tummiin pilviin, meri kadotti värinsä.


Kun kuvausjoukkue kahlasi rannoilla ja metsissä useana päivänä, törmäsivät tietenkin hirviin. Säihähtivät pahanpäiväisesti hämärissä kun suuri eläin lähti ryskymään, katkoi oksia ja rynnisti ryteiköiden läpi. Valoisan päivän aikaan sitten tutkivat jälkiä, makauspaikkoja.

 Kahlataan hirven jälkiä...

Tietokoneeseen näkyi ilmaantuneen graafinen esitys hirvien kulkureitistä Santosen Vaskessa.

Tämä kartoitus jälkien perusteella.

Lentokoneet lentävät tästä ylitse; Oulunsalon kentälle etelästä ja lännestä. Myös Kittilään yms lennetään Hailuodon yli, mutta hyvin korkealla. Oulunsaloon laskeutuvat koneet ovat jo melko alhaalla tässä.
Air traffic-sivusto oli kovassa tarkkailussa; mistä suunnasta kone tulee? Milloin on tässä päällä?

Kuvissa "Luulajan kone" noin kilometrin korkeudella.

Sinne kaarsi; Potinlahden kohdalta vinosti Santosen poikki Vasken ylitse. Kuvaaja zoomaili kuvia ja arvuutteli, joko laskutelineet on alhaalla.

Mutta "Helsingin kone" tupsahti sumusta ja oli hetkessä ohi...

Kameroita piti välillä putsata ja huoltaa..

Niin, ja se "rämpytys"! Joululauluja piti tietenkin soittaa.

Porsaita äidin oomme kaikki. (Tämä kuva taitaa olla ainoa  minun ottamani) Muut otokset ELTT:n, jota niin hartaasti lentokentällä odotettiin...

...ja joka sinne saatettiin.

Valokuvakilpailun tuloksia ei ole vielä ilmoitettu.