Suuri hirvivaellus

Den stora älgvandringen.

SVT:n tuottama, yhteistyössä Yle Areena ja NRK ovat tarjonneet tänä keväänä huikean näytelmän; hirvien vaellus rannikolta kesälaitumille. Käytössä on 15 kauko-ohjattavaa kameraa, dronekameroita ja ties mitä hienouksia. On ollut mahdollista seurata hirvien vaellusta "luonnossa", eläinten oman aikataulun mukaan. Tällä produktiolla onkin kuvaava nimi Slow TV. Hirviltä näyttää kuluvan paljon aikaa seisoskeluun. Millaista lienee niiden aivotyöskentely.
Livelähetys aloitettiin 15.4. ja jatkuu vielä. Paikka on Ruotsin Lapissa Junselen kunta. Ångermanjoki virtailee siellä kohti Pohjanlahtea; sen yli hirvien pitää uida ja monta muuta vaikeaa paikkaa on matkalla.

Maisema on tällainen, upea jokiuoma, huhtikuussa oli vielä jäässä osittain.

Ja satelliittikuva tapahtuma-alueesta:

Hirvet tulevat rannikolta joen pohjoispuolta; pitäisi päästä vasenta yläkulmaa kohti joen yli. Tämä on hirvien perinteinen keväinen vuosituhantinen vaellusreitti; keskellä olevista niemestä ja saaresta on löydetty kivikautisia pyyntikuoppia. Hirvet kulkevat kannaksen kautta isoon niemekkeeseen, sitten saareen kapeikoiden kautta, muutamia kymmeniä metrejä väliuoman molemmista päistä. Huhtikuun puolivälissä nämä olivat vielä osittain jäässä.

Kuvan yläosassa hirvien joenylityspaikka. Alhaalla on voimalaitos, iso suvanto padon yläpuolella. Arvelen, että hirvien vaellus oli helpompaa silloin kun Ångermanjoki ei ollut vielä "valjastettu"; padot nostavat yläpuolelleen veden alaville seuduille. Padotut vedet ovat nousseet hirvien poluille. Silti ne jääräpäisesti noudattavat entisiä kulkureittejä.

Hirvet tulevat. Pitäisi päästä saareen, josta sitten voisi uida ison joen yli. Kestääköhän jää, uskaltaako mennä?

Ei uskalleta. Jotain pelottavaa siellä oli. Mennään metsän suojaan.

Mitäs nyt tehdään. Mietitään vähän.

Meni vaikeaksi, eikö päästä eteenpäin?

Otetaanpa rauhallisesti, onhan tässä aikaa.
Joskus säikähdettiin jotakin. Pakokauhussa ravattiin takaisin, "väärään" suuntaan.

Olen äidin kanssa matkalla; äidin perässä kuljen ja äidin leuan alla on turvallista.

Huhtikuun puolivälissä kapeikko oli jäässä; muutamassa viikossa se suli ja vesi lisääntyi. Siellä ihmetellään vaarallisen kivikon takana.

 Illan hämyssä.

 Toukokuun 2.päivänä saatiin takatalvi; kahlauspaikka oli paisunut leveäksi virraksi. Tähän mennessä toki oli jo suuria hirvijoukkoja tullut yli.

Lähdetään!

Kuvassa takavasemmalla näkyy kamera puussa. Joskus näytti, että hirvet katselivat kameraan; ne ikään kuin katsoivat suoraan silmiin.

 

Pohja taisi olla kivikkoinen ja louhikkoinen, ihmeen taitavasti eläimet kahlasivat ja uivat. Entä jos joku olisi loukannut jalkansa ja jäänyt kivikkoon "suorassa lähetyksessä"?!

Kun oli saareen päästy, olikin edessä urakka uida leveän ja vuolaan Ångermajoen yli.

 Veteen!

Täällä mennään! Kohta ollaan yli, uitiin 100 metriä. Ottiko joku aikaa?

Mennään yhdessä, vauhti riittää ja voimat!

Tänähän mennessä 15. huhtikuuta alkaen on 58 hirveä uinut joen yli, eli över älven...

Ja toisella puolen. Nyt suunnataan kesälaitumille; siellä syntyvät pian myös vasat!

Joinakin päivinä hirviä ilmaantui kuviin vain vähän, jostakin säikähtäneinä lymyilivät tiheiköissä pitkät tunnit. Sen sijaan vesilintuja riitti, jopa majavakin touhusi rantatöyräässä ja liikennöi edestakaisin joella. - Ja huikeita keväisen luonnon kuvia.
Nämä minun kuvani on kaikki otettu tietokoneen ruudulta pienellä Canon-kameralla ja varsin amatöörimäisin taidoin.

Täytyy ihailla ja ihmetellä, kuinka luonnon äänet on saatu taltioitua; jopa hirven leukaluiden kirskahdus kun se irvistää tai haukottelee (?!). Jossakin vaikeassa louhikkovedessä kuului vasan hätääntyneet yninät kun se yritti emonsa perässä kompuroida.

Ja tällainen kevätsoitto, olkaa hyvät:

Kun tuossa kommenteissa on keskusteltu, missä Ruotsin Lappi sijaitsee, niin laitanpa Wikipedian kartan.