Viikon takainen lämpöaalto räjäytti kasvillisuuden vauhtiin. Tosin yöt ovat olleet kylmiä, joten kasveja on pitänyt paimentaa sisään ja ulos. Kaikkia ei voi tietenkään siirrellä, mutta niitten kohdalla täytyy toivoa parasta, -ja yösydännä tarkkailla mittareita.
Liika malttamattomuus kai on syynä siihen, että kukantaimet näyttävät kärsineen liian joutuisasta karaisusta. Keväällä tuulet ovat useinkin kovia ja pieksävät pienet kasviparat pilalle.
Samettiruusu on hallanarka, mutta muuten kestää ulkona; tosin näissäkin näkyy hiukan kylmänvikoja latvoissa.
Seinän vieressä suojassa, mutta valossa silti.
Kurkun taimia ihan muutama, tarkoitus asettaa isoihin ämpäreihin pienoiskasvihuoneeseen.
Kun ei ole pihassa vielä juuri kukkivaa kasvia, piti puutarhamyymälästä tuoda neilikka portaanreunalle.
Ja daalian juurakko näytti säilyneen hengissä, kukat toivotetaan tervetulleiksi!
Eteisen seinustalle kasvavat vierekkäin kaksi vanhanajan perennaa; pioni ja keisarinlilja; niitä ei talvi nujerra.
Vähän on päästy jo sadonkorjuuseen. Kun talon peltikatto uusittiin, jäi pihalle entinen savupiipun kuori. Se pääsi uusiokäyttöön; ruohosipulin kasvatuslaatikoksi. Vähän epäilin, mahtaako talvehtia, mutta eipähän mitään; vihreää orasta työntää ja nopeasti. Sitähän piti käydä saksimassa.
Silpuksi, pellille paperin päälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti