Toukokuu loppui kovassa tuulen viuhunassa. Viimeistä edellinen päivä seurattiin pihapuita; kaatuvatko. Auto siirrettiin pihalla sellaiseen paikkaan, johon ei kaatuvat puut yltäisi. Autotallin ovi pönkättiin kivisin estein kiinni, ettei myrsky reuhdo auki. Heikkokuntoinen tallivanhus.
Varsinainen pauhina alkoikin vasta toukokuun viimeisenä. Mereltä kuului sellainen "huutava ääni", joka myrskylle on ominaista. Pitipä lähteä katsomaan, vaikka puut polun varrella huojuivat pelottavasti.
No, eipä pitkälle päässyt...
Polulla rojotti männynlatvus. Mistä tämä on tullut?
Kaksihaaraisesta isosta petäjästä lohjennut. Ikävää, tuo puu oli kuin maamerkki pihatien päässä.
Mutta tien päässä toinen tuho! Korkealta paukahtanut kuusi poikki.
Kyllä tuulella on voimaa. Pahimmillaan Hailuodossa myrskypuuskat liikkuivat jopa 36m/sekunnissa. (Jopa Hailuodon lauttaliikenne keskeytettiin päivällä useiksi tunneiksi, sähkö oli poikki, eikä vettäkään hanasta tullut...)
Ja muutaman askeleen päässä; vaaran paikka, kuusi kaatunut linjan päälle.
Hailuodon rannoilla on paljon kesämökkejä. Läheltä-piti-tilanne; onneksi ei kuusi kaatunut loma-asunnon päälle.
Mutta rannalla se vasta varsinainen myräkkä tuntui; ei saanut tärisemättömiä kuvia.
Ranta jäi saareksi, meri pyrki maalle. Enimmillään meriveden korkeus oli noin metrin "plussalla", ei tosin ennätyksiä rikottu.
Yritin mennä rannalle "näköalatuoliin" kuvaamaan, mutta saapasvarret eivät riittäneet.
Siikajoen tuulimyllyt myrskyssä taustalla.
Seuraavana päivänä kävin tarkastelemassa tuhoja. Hakkuuaukeiden laidat näyttivät kärsineen eniten.
Santosen kärjessä puita oli kaatunut enemmänkin, vasta talvella samalla alueella oli hakkuutyömaa.
Melkoista sekasortoa sai aikaan toukokuun viimeisenä päivänä Helga-myrsky. Selvittelemistä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti