Viitisen vuotta sitten ostimme tämän saaristolaistalon Hailuodon Vaskesta. Kauppa tehtiin toukokuussa. Ensimmäisinä viikkoina puhkesi kukkaan suuri vanha omenapuu sisäpihalla etelän puolella. Siitä tuli kuin perheenjäsen; sitä tarkkaillaan ja vaalitaan ympäri vuoden.
Viime syksynäkin se palkitsi vaalijansa runsaalla ja makealla sadolla.
Puun rakenne ei ole mitenkään optimaalinen; se on haarautunut hyvin alhaalta, eikä ole kovin korkea. Rennot oksat taipuvat lumenkin painosta. Tarvitaan tukemista kesät talvet.
Kukkia riitti tänäkin kesänä; mutta 30 asteen helle räjäytti kukkameren yht'äkkiä täyteen kuohuun. Tarkkailimme, ehtiikö kimalaispesät samaan vauhtiin. Vähänlaisesti nähtiin pörriäisiä.
Mutta sitten helle purkautui ukkosmyrskyksi. Omenapuun kukkia alkoi leijailla ilmassa ja niitä satoi kuin ensilumeksi kesäkuussa.
Eipä siinä muuta voinut kuin katsella ikkunasta kauhun vallassa; sade piiskasi armottomasti.
No, taisi siihen vielä jäädäkin kukkia, ja ehkä pudonneet terälehdet olivatkin jo pölytetyistä kukista. Joka tapauksessa kimalaiset pörräsivät edelleen puun kimpussa. Muutaman viikon kuluttua näkee, onko omenoita tulossa.
Tämän vanhan puun "rotua" en tiedä; ehkä punakaneli.
Meillähän on myös pieniä omenapuita. Ne eivät ole niin lämpimässä paikassa kuin tuo iso puu; ne kukkivat myöhemmin. Sikäli hyvä, etteivät ukkossateen aikaan olleet vielä täydessä kukassa ja ehkä säilyivät. Mutta satotoiveet pikkupuista eivät ole kovin suuret.
Nämä pienet puut ovat kaikki Norrland-puita, ruotsalaista alkuperää. Menestyvät jopa VI-vyöhykkeellä.
Sitten olisi vielä pienempiä; varrennusta odottavia...Mutta niissä ei tietenkään kukkia vielä ole.
Kyllä näitä tarkkaan seurataan päivittäin; ilmeneekö latvoissa kirvoja, näkyykö muurahaisten vaellusta rungoissa, tai onko muuta hämminkiä. (Talveksi laitetaan korkea verkko ympärille, rungon alaosaan myyräsuojus.)
Yritetään käyttää pehmeitä suojelutoimia; vesisuihkua, vähän vaikka parafiiniöljyä sekaan. Ja mitä milloinkin keksitään. Myrkkyjä ei käytetä. Satoa toivotaan.
Kauniita puita, mutta hoivaahan ne vaativat. Itse opettelin kirjaston ja netin avulla omenapuita aikoinaan uuden vanhan talomme pihalla leikkaamaan. Yllättävän helppoa se oli. Mutta myrskyjä vastaan on mahdoton suojautua. Toivottavasti vanha puusi kestää nämä nykyiset hirmupuuskat.
VastaaPoista